Lauantaina otti pattiin..

Lauantaista ei paljoa ole kertomista. Kaikki muut paitsi suomalaiset pakkautuivat autoihinsa ja lähtivät kisapaikalle.  Parkkipaikka ammotti tyhjyyttään eikä kuppilasta kuulunut joka aamuista kielien älämölöä. Paska fiilis suoraan sanottuna ja itsevarmuus nollassa. Tämänkö takia kaikki tämä vaiva nähty, että istutaan kuppilassa mulkoillaan toisiamme ärtyneinä ja surffataan netissä...mutta olihan niitä ikymmeniä nostatus ja tsempitys viestejä ihanaa lukea. Kiitos, kun olitte ajatuksissanne mukana : )

Vaikken ikinä treenaa kisapäivän alla halusin nyt pellolle. Aiemmista harjoituksista ei ollut jäänyt kovin hyvä mieli ja halusin nyt varsinkin nostaa Hipun mielialaa, ehkä oma olokin tuntuisi taas paremmalta. 

Ajettiin pellolle jossa muut joukkueet olivat viikolla treenailleet ja löydettiinkin hyvä paikka. Askelsin pelkästään viidenkymmenen askeleen suoran ja piilotin pallon traktorin uraan. Odotin vartin tihrutin itkua, masensi ja stressasi niin kaikki.  Hyvä mieli palasi, kun ajettiin meidän pieni jälki. Hippu teki tuonkin olemattoman pätkän tosi tarkkaa työtä ja voi onnea, kun siitä oli pallo palkkana. Voi elämä, miten rakastan tuota koiraa!

Kun palasimme hotellille oli tulostaululle ilmestynyt sen päivän tulokset. Johtoa piti Espanja 94p ja kaikki muutkin koirakot olivat tehneet tuloksen. No niinpä tietysti - ajattelin rypien itsesäälissä - olihan olosuhteet tälle päivälle olleet tosi hyvät .. kun taas sunnuntai... ne järkyttävät tuulet jotka vie tupeenkin mennessään - ja justiinsa joo sunnuntaihan on 13sta päivä ja joo huoneessakin epäonnen numero mukana 2...13 ja taas alkoi masentaa.. Miten kaikki olikin voinut mennä niin pieleen heti alusta alkaen ja jo Suomesta lähtien. 

Kaikki koettu pettymys ja suuttumus alkoi purkautua ja aivan väärässä paikassa ja todella väärään aikaan. Epävarmuus siitä millä kyydillä kisapaikalle päästään ja miten Hippu tulee tilanteeseen reagoimaan – ihan liian paljon stressiä kisapäivän alla. Eikä Illalla pääse edes ajoissa nukkumaan, kun on joku hemmetin gaala-illallinen.

Iltatilaisuus oli kuitenkin hauskempi kuin luulin ja vaikkei yhteistä kieltä juuri ollutkaan niin  ymmärrettiin kuitenkin milloin piti nauraa. Ruokaa oli riittävästi, alkuun komea salaattiannos, sitten taas niitä makkaroita ja patonkia. Lämpimäksi ruoaksi olin valinnut kalaa - ONNEKSI - sillä liharuoaksi tarjottiin nyhtöPOSSUA ja nimenomaan PIKKUISTA possua.
Itku meinasi tulla ja ruokahalu tiessään, kun näin naapurin lautasella pienen pään ja pikkuruisen korvan… Ei hitto miten julmaa!  Yöllä, kun ei nukuttanut palasi nuo pikkupossut jatkuvasti mieleen...

Mutta jotain hyvääkin tuo lauantai toi. Otettiin jälleen kisajärjestäjän kanssa puheeksi tuo kisapaikalle pääsy ja kun aikamme jankattiin, onko reitti nyt todella aivan mahdoton päästä meidän autolla, luoksemme tuotiin kisaa johtava espanjalainen joka kertoi ajaneensa reitin omalla asuntoautollaan. Suomalaisella sisulla päätettiin siis yrittää ja ellei onnistu, auto jätetään jonnekin matkan varrelle ja joku poimii meidät kyytiin. Jess jess jess yksi stressin aihe ainakin hetkeksi pois mielestä.