GiveMeFive Bokserit

   Hupsista niin vaan kuukausi hupsahti viime päivityksestä ja miten paljon onkaan ehtinyt tapahtua. ja pahoittelen jos ulkoasu kenkkuilee, tämä blogi tuntuu elävän oma elämäänsä .. välillä tänne ei pääse ollenkaan ja kun pääsee tekstit ja kuvat heittää häränpyllyä :( Hilla on muutamia kertoja päässyt mukaan metsään ja ihan isojen koirien lenkille. Kyllä oli jännittävää pienellä tytöllä. Keppejä, käpyjä ja ihanaa sammalta..sitä oli pakko maistaa.  Harmi vaan kun syksy on ollut niin sateinen, polut pehmeitä ja vetisiä. Kylmältä tuntui pienissä tassuissa ja piti ottaa välillä sylin lämpimään. Ja hetken päästä taas kirmaamaan iskän perään. Kaikenmoista säästä on kyllä kuukauteen mahtunut eikä sitä talvea vaan meinaa tulla. Vaan viikkojen sateiden jälkeen tulihan sitä lunta marraskuun loppupuolella sitten pariksi päiväksi, tietysti just kun oli Jaskalle varattu FH-koe :D  Muutamia asteita pakkasta ja lunta viitisen senttiä . Aamu siinä viesteteltiin järjestän kanssa peruvatko

Kyllähän vierähti kolme viikkoa nopeasti ja viikottainen päivitys "mitä meille vauvoille kuuluu", on kummasti unohtunut. Tuntui, että päivät vain hurahti silmissä eikä mitään ehtinyt, kun elämä pyöri vaan kennelissä ja sen asukkaissa 💖 Aina, kun sateet antoi myöden päästiin ulkoilemaan ja sehän oli pennuista jännttävää. Niin paljon uusia hajuja, lentäviä lehtiä ja pelottavia variksia. Turvallisinta oli silloin, kun äippä oli mukana. Se oli sellanen mukava eväsretki. Jos lentävät lehdet oli jännittäviä niin varsin jännittävää oli ensilumi. Huiiii mitä tuo on, yäk märkää ja kylmää... mutta, kun rohkeita nuo pennut ovat, niin eipä kauaa kestänyt, kun lumeen lähdettiin tutustumaan :) Sitten olikin tehtävä saada porukka kasaan ja sisälle lämmittelemään. Ulkona oli nyt niin uutta ja mielenkiintoista. Kun pennut oli kuusiviikkoisia, käytiin tietysti neuvolassa. Korvat, silmät, hampaat, sydän, häntä kaikki oli tallella. Vertillä jo kulkusetkin. Pennut sai omat s

Vertti Viisiviikkoisia vauvoja, voi isoitku kohtahan ne jo lähtee maailmalle :( Olen tainnut ennenkin mainita, että aika menee niiin nopeasti. Ja kyllä se vaan menee. Nyt jo surettaa luopuminen. Yhtään ei ole harmittanut aikaiset aamuherätykset ja tokkuroiminen pissa/kakkapapereiden kekellä. Ne on vaan niin ihania, mun ikiomat rakkaat vauvat 💖 Mutta onneksi on kaksi viikkoa luopumiseen ja nyt ne on vielä vaan minun. Sateiden välillä oli pari kuivaa, jopa aurinkoista päivää ja pennut pääsi haistelemaan hetkeksi ulkoilmaa. Olihan jännittävää ja varmasti vilpoista tuo keli näistä pienistä bokseri-lapsista. Bono Nuppu  Lilla-Hilla Lara  Pennut on viikossa kasvaneet hurjasti ja kaikki painaa jo reilut kaksi kiloa. Ne alkavat oikeasti olla pieniä koiria, ihan oikeita boksereita. Nukkuminen ja syöminen on tärkeintä, mutta kyllä leikkiminen lisääntyy päivä päivältä. Hurjat on välillä painit ja murinat. Nappula ja liha maistuu ja mikäs sen mukavampaa, kun äippäkin

Todellakin neljä viikkoa. Miten aika rientää, juurihan näitä vasta odoteltiin syntyväksi :) Pennut kasvaa ja kehittyy silmissä. Pentulaatikko on vaihtunut vapaa-ajan pedille ja sehän ei välttämättä Lempille ollut paras uutinen. Päiväthän pennut on saaneet tähänkin asti vaellella vapaasti, mutta öisin on nostettu pentuyksiöön. Pentujen öinen älämölö laatikossa alkoi olla kuitenkin sitä luokkaa ettei enää voinut muuta, kuin antaa pentujen valita itse asumisensa. Nyt vallitsee ihana hiljaisuus. Pennut vapaa-ajan pedillä ja Lempi pääsee karkuun pentulaatikkoon, jos liian raskaaksi alkaa työt muodostua. Ihanaa aikaa tämä on ollut ja nyt voi jo alun huolien jälkeen huokasta jotta voiton puolella ollaan. Pennut on viikon verran saaneet lihaa ja ensiviikolla lisätään nappulat ruokalistalle. Äippä alkaa päästä entistä helpommalla, jos nuo työt nyt tähänkään asti on erityisen rankoilta vaikuttanut...  :D Mutta ehkä äidin henkinen vastuu vauvojen hyvinvoinnista on kuitenkin raskaamp

Nämä pienet hippuset täytti sunnuntaina kolme viikkoa. Päivää juhlittiin maistelemalla broilerinliha-palleroita ja matolääkettä. Jauhelihan ohessa meni sormetkin, matolääke sen sijaan aiheutti ällöravistelua. Kaikki pennut on reilun kilon painoisia, pissivät ja kakkivat ilman äipän apua, tepastelevat, heiluttavat häntää, tappelevat ja pitävät todella isoa meteliä. Kaikki pennut myös todistetusti kuulevat :) Lempi-äippä voi hyvin ja nisän haava on umpeutunut lähes täydellisesti. Yövartiota on kuitenkin pidettävä edelleen etteivät jo olemassa olevat hampaat revi haavaa auki, eikä muutenkaan tuo tisu ole enää pentujen käytössä.  Juhlapäivän kunniaksi julkistan GiveMeFive-pentujen nimet, jotka tulevat sadusta Peter Pan. Ja tässä he ovat :) Peter Pan Captain Hook  TinkerBell TigerLily FairyDust