ja sitten ne päivät vaan hurahti :/
Kyllähän vierähti kolme viikkoa nopeasti ja viikottainen päivitys "mitä meille vauvoille kuuluu", on kummasti unohtunut. Tuntui, että päivät vain hurahti silmissä eikä mitään ehtinyt, kun elämä pyöri vaan kennelissä ja sen asukkaissa 💖 Aina, kun sateet antoi myöden päästiin ulkoilemaan ja sehän oli pennuista jännttävää. Niin paljon uusia hajuja, lentäviä lehtiä ja pelottavia variksia. Turvallisinta oli silloin, kun äippä oli mukana. Se oli sellanen mukava eväsretki. Jos lentävät lehdet oli jännittäviä niin varsin jännittävää oli ensilumi. Huiiii mitä tuo on, yäk märkää ja kylmää... mutta, kun rohkeita nuo pennut ovat, niin eipä kauaa kestänyt, kun lumeen lähdettiin tutustumaan :) Sitten olikin tehtävä saada porukka kasaan ja sisälle lämmittelemään. Ulkona oli nyt niin uutta ja mielenkiintoista. Kun pennut oli kuusiviikkoisia, käytiin tietysti neuvolassa. Korvat, silmät, hampaat, sydän, häntä kaikki oli tallella. Vertillä jo kulkusetkin. Pennut sai omat s