GiveMeFive Bokserit

Jouluisia kuvia neljä viikkoisista Playbox´s pennuista, isänä Jack ja emänä Krista Puhakan oma kasvatti Rigveda.  Kiitos kuvista Krista, hienoja on pennut :) Tämä pentue syntyi 23.11 ja on Jackin kolmas. Pentueessa 2 urosta ja 7 narttua, kaikki värillisiä, ei kitalakihalkioita eikä häntämutkia :) Iii-nimiä odotellessa… Vettä sattaa ja +5. Koko Joulunaika samanlaisilla keleillä menty, mutta edelleenkään ei haittaa :)             

Saihan ne meidän koirat patjojen lisäksi Joulupukilta herkkupaketit ja ne olivatkin paljon mieluisammat 

On jäänyt joulutohinassa päivittämättä tärkeä uutinen eli tämä Jaskan neljäs pentue joka syntyi Sunbox kenneliin 21.12. Emä on Moonrakers Kukkahattutäti eli Siri. Pentue oli valkovoittoinen .. 2 keltaista urosta, 2 valkoista urosta, 1 keltainen narttu ja kolme valkoista narttua. Ei kitalakihalkioita eikä häntämutkia. Emo ja pennut voivat hyvin :)

Aamuaikaisesta hipun kanssa hammasröntgeniin. Harrastuskoiralle kun sattuu ja tapahtuu niin nyt sitten on sattunut hampaalle… Hieman jo aiemmin asiasta ell kanssa keskustellessani olin jo melkein varma diagnoosista ja niinpähän vain vasen alakulmuri on kuoliossa :( Tuomiona joko hampaan poisto tai juurihoito - joten alkuvuodesta aloitetaan juurta hoitelemaan. Sen verran tuon hipsun kanssa on töitä tehty, että hampaattomaksi ei aleta. Tavoitteena, kun olisi se IPO1, 2 ja 3… no ok ainakin 1 ja 2 :) Peltojäljellä niillä hampailla ei niinkään ole merkitystä, mutta hihassa on hiukka hankalaa vajaalla purukalustolla roikkua. Mutta karvattomaksi näköjään aletaan.  Niin kuin olen hipun ulkoista olemusta tai siis lähinnä karvanlaatua ihaillut tuon pentuprojektin aikana, niin nyt sitten saankin katsella kohta karvatonta koiraa. Karvaa lähtee siis tolkuttomasti ja se mitä on jäljellä on kyllä suht kiiltävää, mutta kuivaa. Viacutania ostin niin toivotaan, että saisi nuo loput karvat pelastettu

Viikonloppuna oli Helsingissä kolme kansainvälistä näyttelyä pe Helsinki winner, la Nordic winner ja sunnuntaina Winner 2013. Käväisin lauantaina kehän laidalla istuskelemassa ja kannustamassa kaveriani Teaa ja hänen junioriaan belgian tuontiurosta Lamouse de la Finca Saphoa eli kotoisammin udo, uutsi, pallopää jne. Uutsilla meni lujaa lauantaina rapsahti Pohjoismaiden juniorivoittaja-titteli ja sunnuntaina juniorivoittaja-titteli, että onnea taasen  :) Oli myös kiva nähdä Duquen Norjaan ostettu kolmevuotias poika Casimiro Optima Grata. Mukava tempperamenttinen ja elegantti poika. Se voitti perjantaina Helsinki Winner 2013-tittelin, muttei sitten enää sijoittunut lauantaina eikä sunnuntaina. Aikamoinen tungos messarissa oli eikä kyllä harmittanut etten ollut ketään sinne ilmoittanut enkä kasvatteja mukaan houkutellut. Koirille tuli shoppailtua vilkkuvalot ja herkkuja sekä uudet patjat (Back on Trackit) onko ne nyt sitten hyvät saas nähdä, toistaiseksi vielä menevät pukin pussiin

Arki alkaa palautua meidän perheeseen ja pentuikäväkin pikkuhiljaa helpottaa. Omat koirat olivat onnessaan, kun patjat palautettiin omille paikoilleen ja jopa makkariin sängyn viereen pääsee taas koisaamaan. Makkariin kuljetaan nimittäin "kennelin" läpi joten kahdeksaan viikkoon ei sinne ole ollut asiaa kuin Hipulla ja myöhemmin myös hippusilla. Mutta nyt oli portit taas auki ja koirien elämä raiteillaan. Eilen aloitin Jouluvalmistelut eli joka vuotisen piparkakkutalo-projektin. Jostain syystä mökin aloitus oli aikaisemmista vuosista myöhässä :) Mökkiprojektista alkaa minun Joulun odotus ja joka vuosi yritän tehdä hieman erilaisen rakennelman. Kokemus on jo sen verran opettanut ettei enää sormet pala osia liimatessa, mutta koristelua olisi vielä harjoiteltava, pikeerin käsittely kun on hiukka vielä hakusessa. Tänään pääsin käyttämään loput viime Joulun hemmottelulahjakortista. Olin jo aiemmin käynyt kasvohoidossa joten nyt valitsin jalkahoidon ja kuumakiv

Ei auttanut päivien alaspäin laskeminen - se päivä, kun hippuset muutti omiin koteihinsa koitti kuitenkin : / Lauantaina lähti Rölli-hippunen ja olihan se meille kaikille kova paikka, mukaan lukien myös pieni Lempi-hippunen. Samantein, kun Röllin takana ovi sulkeutui se istui hetken paikallaan aivan kuin miettien tapahtunutta, hiippaili sitten pentulaan ja käpertyi nukkumaan. Ruoka ei enää tahtonut maistua, kun ei tarvinnut kiriä ja varmistaa ettei Rölli hyökkää jeesaamaan kupin tyhjennyksessä. Lempi oli selväsi surullinen ja äippäkin vietti huomattavasti enemmän aikaa sen seurassa. Yöt se nukkui sänkyni vieressä ja nukkuikin rauhallisesti, herkkäunisena havahduin vain kerran pari yössä, kun se hipsutteli pisulle tai juomaan. Tiistaille oli sovittu Lempin luovutus ja herättiin jo kuudelta aamutoimille. Voi sitä venytystä ja haukottelua ja vielä olisi pitänyt ruuan maistua. Lempillä oli kuitenkin pitkä matka Joensuuhun edessä  joten kyllä piti syödä ja ehtiä mutustella jotain vielä

Rölli muutti eilen omaan kotiin. Jotta varmasti ehdin riittävästi sääliä itseäni aloitin itkut jo aamusta. Byäää, kun mun ihanat hippuset iloisina hännät heiluen juoksivat vastaan. Miten näistä voi luopua - kun ei vaan voi eikä mitenkään :( On niin  helppoa inhimillistää koirat ja miten ne tulisivat ikävöimään minua ja äippää ja pihaa ja meidän yhteisiä hetkiä, mutta tietysti ennen kaikkea MINUA! Eihän niillä voi olla ihana elämä ilman MINUA! Luovutus oli sovittu yhdeltä, joten onneksi oli aikaa touhuta muutama tunti hippusten kanssa ihan rauhassa. Käydä ulkona juoksemassa, leikkiä ja niin tietty myös nukkumiseen piti jäädä aikaa. Pakata pentureppua, kirjoittaa sopimuspapereita ja taas itkeä tihruttaa.... Tää on just tätä - mitä en muistanut pentuetta suunnitellessani, niistähän joutuu myös luopumaan :( Kaikki mitä piti muistaa edellisestä kerrasta oli niin helppoa unohtaa, kun nuo pienet taas kerran maailman fiksuimmat ja kauneimmat pennut touhusivat ympärilläni. Niinhän s

Päivät kuluu ihan liian nopeasti taas kohta on viikko vierähtänyt, mutta ei onneksi ihan. Hippusilla on ollut touhua..on ulkoiltu äipän kanssa ja on ulkoiltu mummon kanssa ja on käyty "lenkillä". Ja kuultu taas se hirvittävä varis, sen ääni saa kyllä hippusten jalkoihin vipinää. Sisällä on juostu huushollia ympäri ja isoja koiria karkuun, kerran on saatu Homer-vaarikin hermostumaan. Sen jälkeen vanhus on saanut olla aika rauhassa tai jos lähelle menevätkin on käyttäytyminen huomattavasti hillitympää ja varovaisempaa. Ruoka alkaa vaihtua vauvaruuasta esikouluikäisten nappuloihin. Liha maistuu niin herkulta ja broilerin kauloja on ollut kiva narskutella. Tulevat perheet olivat myös keksineet hippusille omat lempinimet, ne ovat Lempi ja Rölli :) Tiistaina oli jännittävä päivä..neuvolapäivä. Hippuset istuivat tärkeänä sylissä odottamassa omaa vuoroaan ja saivat runsaasti huomiota sekä käytöksestään että kauneudestaan -niin johan siinä alkoi hyvänmielen puna levitä kasvat

Toi mamselli on puhunut meille koko viikon jostain jännästä retkestä. Sou, no me on käyty lenkillä - joo mutta ei se ollut enää jännää. Me on käyty tien vieressä jossain kaapissa mamsen sylissä istumassa ja mamse selitti, et hippuset noi pörisevät ku tiellä kulkee on autoja niitä täytyy muistaa varoa. No just niin et ollaan niinku tyhmiä?  Jokatapauksessa me alettiin täristä, mut ei siks et ois silleen kauheesti pelottanu, vaan siks et oli hiukka kylmä. Sit yks päivä me nähtiin se pelottava otus taivaalla joka huusi meille rumasti KRAAK, mutta ei sekään ollu mikään retki, se oli kuulemma joku varis.. No nyt sunnuntaina meille laitettiin taas ne narut kaulaan ja mentiin ulos nuuskimaan jotain vekotinta. Mamse sano, että no niin - nyt hippuset pääsee autoajelulle. AUTO - voi meidän lyhyt elämä, justhan se oli höpöttänyt, että niitä pitää varoa ja nyt se oli viemässä meitä kohti tota autoa.  NYT meinaan alko pelottamaan.   Et heippa vaan täällä sitä nyt ollaan..... Mamse k