GiveMeFive Bokserit

Katsotaanpas aikamme kuluksi mitä meidän aikaisemmista GiveMeFive-pennuista on tullut isona :) Ensimmäinen Lisan pentue syntyi keväällä 2008, kaksi tyttöä Hippu (Betty Boop) ja Nuka (Olive Oyl) Kuten kaikki nyt varmaankin ovat huomanneet Hippu jäi kotiin. Hipusta on tullut ÄITI, kahden maan muotovalio ja koetuloskin on tehty. Hipulla on paaaljon tavoitteita ensivuodelle, mutta nauttikoon nyt vielä rauhassa äitiyden onnesta :) Nuka lähti sijoituskoiraksi Helsinkiin, suloiselle nuorelleparille Petralle ja Petterille. Perhe on nyttemmin vielä kasvanut Lauri-nimisellä pikkumiehellä. Vaikka sijoitin Nukan en kuitenkaan koskaan astuttanut sitä ja sijoitussopimuskin on jo aikoja sitten mennyt umpeen. Se vain oli niin ihana pentu, että halusin kait vain pitää siitä puolikkaan itselläni mahdollisimman pitkään. Nukasta tuli isona täyspäiväinen perhekoira :)                                                                                     Hippu Nuka 2

"Huh huh, onpas pitkät kynnet, ne pitää kyllä heti leikata".. "apua, ÄITI mitä se tarkoittaa, pitääkö pelästyä???" "Semmosilla saksilla niitä silleen pätkästään, siin täytyy vaan olla tosi tarkkana. Tossa teijän mummo vahtii ettei toi mamse pätkäse liikaa" "ei mua ainakaan pelota..ja mää oon kuitenkin pienempi" "höh ei mua pelottanu, ei tuntunu missään .." "joo mamse sano et me oltiin tosi reippaita, muaki alko vaa nukuttaa"...

 Hippuset täyttää huomenna kaksi viikkoa.. Miten nopeasti nämä päivät on menneet vaikkei pennut tee juuri muuta kuin nukkuvat ja syövät. Mutta niin ihmeesti vaan aikaa kuluu niitä ihmetellessä. Muutaman kerran ovat jo innostuneet painimaan ja yhä enenemissä määrin yritetään pysytellä jalkojen varassa. Hetkellisesti tepastelu jopa onnistuu, kunnes tasapaino heittää ja kuperkeikkahan siitä seuraa . Tänään otettiin muutamia uusia kuvia :) onks pakko kuristaa :)

Jaahas taitaa olla aika korottaa kynnystä sillä hippusten ei vielä ole syytä karkailla pentulaatikosta.. Pentujen vauhti senkun kasvaa ja pyrkimys on jo olla ihan jalkojen päällä ei vain hinata itseään eestaas. Pikku-mies yritti eilen lisäksi istua - aika liikkiksen näköistä, kun eihän se tasapaino millään voi pysyä kohtuuttoman painavan pään heiluessa edestakaisin. Eilen käväistiin Hipun kanssa jälkitarkastuksessa ja poistattamassa tikit. Tikkejä oli tallella tasan yksi, muuten ne oli jo siististi poistettu .. samana aamuna tutkiessani haavaa niitä oli kyllä vielä ollut kolme. Taitavasti hippu on homman hoitanut, haava oli hyvin parantunut ja siisti. Yöt on nykyään ihanan rauhallisia, hippu hoitaa pentuja eikä ole enää tarvinnut rampata ulkona. Kuvittelen kuitenkin herääväni  aina, kun ruokailurumba alkaa - viime yönä 4 kertaa, joten kiitos kysymästä - kyllä vaan väsyttää. No välipalaksi Tomi Björckin reseptillä tehtyä puolukkavispipuuroa ja taas jaksaa tuijottaa näitä

Eilen otettiin pennuista viralliset vk 1 poseeraukset, olkaatten hyvät! Huomaattehan, että silmät jo hieman raollaan ja pigmenttiäkin alkaa olla nenissä :)   HELP!!!!!!

Viikko sitten elettiin jännittäviä aikoja ja nyt huh kädet kyynerpäitä myöden ristissä ja onnellisena, että tässä ollaan :) Viikko vierähti nopsaan, pennut on kasvaneet hyvin ja aletaan pikkuhiljaa lähestyä tuplapainoja. Ne ovat reippaita ja yleisesti ottaen hyvin tyytyväisiä. Levottomuus ja meteli alkaa, kun se nälkä on JUST NYT. Hippu on ok ja pahimmat petaamiset alkaa olla historiaa. Se alkaa olla jo niin cool mamma ettei joka inahdusta tarvitse käydä tsekkaamassa, eikä pentulassa huvita olla enää 24h. Viime yönä äippä nukkui niin sikeästi laatikon vieressä, ettei edes kuullut ensimmäisiä inahduksia. Mummon eli Lisan piti tulla ihan portin taakse varmistamaan, että kaik on varmasti ok. Eilen päästiin pitkästä aikaa yhteislenkille Homerin ja Lisan kanssa, eikä hetkeen ollut yksinhuoltajaäidillä huolta lapsukaisista, oli niin kivaa päästä mukaan aikuisten juttuihin :) Ja mukavaa oli Lisallakin vaihtaa kuulumisia ja päästä nuuskuttamaan oma lapsi päästä varpaisiin. Riekkuakin o

onks kaikki ok?) Jaa että mitä kuuluu Homerille ja Lisalle? Katsotaas, Homer mitä kuuluu? Homer;  jaa siellä tuulee? Ai mitä kuuluu, niinkö? Nooh, kiitos kysymästä, onhan tämä aika erikoista taas kerran. Yhtenä iltana vaan huomasin, että oli portti kiinni eikä ollut mitään asiaa mamman sängyn viereen,  aika tylyä mielestäni tuollainen. Jaa jaa tästä on kuulemma keskusteltu, mutta en ole mukamas kuunnellut?  Katsokaas kun aina ei jaksa keskittyä tuon mamman höpinöihin.. heh ja sitten se toitottaa kaikille, että ei tuo homer enää kuule.. heh heh ja muahan se naurattaa. Ai niistä pennuistako mieltä.. olkoot vaan kunhan antavat sitten olla rauhassa. Onhan tollasia täällä ennenkin pyörinyt ja jopa jäänyt asumaan, nimittäin tää hippu, siitä mä diggaan. Välillä käyn vähän tsiigailemassa onko kaikki ok, varmaan se on ihan jees emo noille kääpiöille. Lisa;  kuulkaas jos ihan suoraan sanon niin perskankustahan tämä on, ei tässä paljon meikän mielipiteitä kyselty. Yks päivä ne vaa

Kahden päivän aikana ei juuri ihmeitä ole tapahtunut paitsi, että hippuset kasvaa :) Poika aloitti heti  jo syntymästään miehekkään painonnousun, tytön paino putosi alkuun, mutta nyt on kiri alkanut. Pennut on reippaita ja ryömivät hurjaa vauhtia pentulaatikossa.  Hippu hoitaa hyvin, mutta on edelleen vaihtelevasti kärsinyt jälkipoltoista. Viime yö oli jo helpompi, ainoastaan kerran sille tuli pakottava tarve tehdä pesää. Pesän rakennus on kyllä varsin raivokasta   -onni, että se siirtyy tuolloin pentulaatikon ulkopuolelle lisäpatjaa möyhentämään, muussa tapauksessa olisi kyllä mielenkiintoisia reittilentoja tiedossa penneleille. Yöllä äippä olisi halunnut päästä kaivamaan pesäkoloa kuusen alle. Se oli jo kerran tullut mutaisena sisälle ja jäänyt rakennussuunnitelmistaan kiinni, joten ulkoiltiin taas vaihteeksi remmissä. Johan oli kivaa pihalla pimeässä värjötellä, kun vettä tuli esterin ahterista :(  Ja aamulla vielä räntäsadeyllätys, voihan inhorealismi - en todellakaan

Hippusten yö oli hieman rauhaton. Hipulla oli ilmeisesti jälkipolttoja eikä se oikein pystynyt rentoutumaan, saatika sitten nukkumaan :/ Maitobaari oli kyllä avoinna, kun sinne asiakkaita kömpi joten ei ollut huolta etteikö vauvat tulisi hoidettua. Nyt on rauhallista ja äippä nukkuu pitkin pituuttaan syvässä unessa hippuset kainalossa  :) tyttö-hippunen Kunhan tämä ensimmäinen viikko on saatu menemään niin jospa omakin huoli hipun ja pentujen hyvinvoinnista helpottaisi. Ehkä tulee turhiakin stressattua, mutta oli se maanantai sellainen painajaispäivä ettei siitä ihan heti tokene. Monta onnenkantamoista kuitenkin maanantaissa oli. Synnytys alkoi niin hienosti ja hippu osasi hoitaa esikoistaan. Toisen pennun kohdalla istukka oli jossain vaiheessa irronnut, sikiöpussi mustanpuhuva ja pentu oli niin kuollut kuin vain voi olla :(  Hipun vuoto jatkui tummana mönjänä, onneksi oli aamu ja sain heti yhteyden omalääkäri Johannaan ja päästiin hoitoon. Ultrassa näkyi, että kaksi pen

Hippu on erinomainen emo ja koko trio voi hyvin. Yö oli rauhallinen, mitä nyt hippu innostui välillä turhankin innokkaasti hoitamaan ja hautomaan vauvojaan. Ääntä hippusista kyllä lähtee, kun olo käy liian tukalaksi emon hellässä hoivassa. Maitoabaari tuntuu toimivan moitteettomasti ja pennut ovat tyytyväisen oloisia. Ne on jänteviä ja hupsista typsykkä tapaili jo eilen jalkoja alleen.. On ne ihania ja onneksi ne ovat tässä <3

Ensimmäinen hippunen, potra poika syntyi 10.20. Synnytys sujui nopeasti ja ensikertalainen emo hoiti nopeasti pennun ulos pussukasta. Jälkeiset eivät herättäneet kyllä mitään intohimoa niiden syömiseen. Maitoa oli tullut jo hyvissä ajoin joten pentu, reipas punainen poika pienin valkoisin merkein oli heti hanakasti aterioimassa. Toinen pentu syntyi 11.02, mutta nyt ei sujunutkaan enää oppikirjan mukaisesti ja tämä hippunen, poika sekin oli jo lentänyt koirien taivaaseen :´( Hipun vuoto ei ollut enää normaalin väristä ja puhelimessa ell kanssa sovittiin, että koira autoon ja loppujen pentujen sydänäänet kuunteluun. Toisen pennun sydänäänet oli jo hyvin heikot joten ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin saada pennut mahdollisimman nopeasti ulos. Valitettavasti pentua ei saatu enää elvytettyä ja tämä valkoinen tyttö oli livahtanut isoveikkansa matkaan :´( Toinen pentu oli onneksi edelleen elinvoimainen ja pirteä, sievä punainen tyttö valkoisin merkein. Näinpä historia toistaa its

Väsyttääääää - muita uutisia ei vielä ole paitsi, että nyt on aamu. Yö oli levottomaakin levottomampi eikä enää puhuta puhisemisesta vaan höyryjunasta joka on muuttanut kotiimme. Hipulla ei ollut missän hyvä olla,  eikä petiä saanut ahkerallakaan petaamisella mieleiseksi. Yönmittaan käytiin useita kertoja taskulampun valossa remmilenkillä takapihaa kiertämässä eli ei ole hippu nukkunut, mutta en ole minäkään hoh hoijaa. Avautumisvaihetta on jatkunut jokseenkin 15tuntia, joten pitäähän tämän vaiheen nyt olla jo loppusuoralla.. Aamu on kyllä hieno ja aurinkoinen, yöllä on ollut pakkasta ja maa on kuurassa. lisäpatja ?

Yö oli levoton ja monen monta kertaa käytiin ulkona. Aamuseitsemältä lämpöä 37,1 yön aikana on saattanut käydä alle 37 sillä kymmeneltä lämpö taas 37,6.. Peti saa kyytiä, mutta vielä ainakin aamuruoka maistui. Ja niin maistui päivälläkin. Ilmeisesti hippu varmistaa ettei nälkä ihan heti pääse yllättämään, kun tositoimet alkaa. Aika rauhallinen tuo toistaiseksi on, kello lähenee iltapäiväneljää.. lämpö laskenut taas 37.1 Illanmittaan lämpö laski alle 37. eikä ruoka enää maistunut. Nyt on kohta puoliyö.. kovasti petaillaan,  läähätetään ja ollaan levottomia.  Toivottavasti tämä avautumisvaihe ei kestä ikuisuuksia : /

On ollut hauska huomata, että blogiani seurataan :) Tämä on ollut itsellekin hyvä tapa pitää päiväkirjaa ja varmaankin on mukava lukaista joskus myöhemmin onko mitään erityistä tapahtunut ja miten Hipun odotus on edennyt. Tänään on ensimmäisestä astutuksesta kulunut 63vrk ja viimeisestä 61vrk. Ja kuten kuvasta näkyy lenkillä on kivaa eikä mitään suurempia ennusmerkkejä ole edellenkään pentujen syntymisestä. Aamuruokaa antaessa jo toivoin, että please älä enää syö, mutta niin vaan kuppi oli taas tyhjä. Lämmöt edelleen samoissa 37.5-37.8 lukemissa, hoh hoijaa Hippu hopi hopi.. Yöjuoksut jatkuu ja kyllä olen kiitellyt, että on oma piha JEE. Täkki vaan niskaan, Crocksit odottaa oven vieressä valmiina ja taas mennään...  Homer ja Lisa eivät enää edes jaksa noteerata tätä eestaas pomppimista. Alkuun nekin osoittivat kiinnostusta yöjalassa juoksuihin, nyt vaan asentoa paremmaksi ja ihana uni jatkukoon :) Käväistiin vielä ell asemalla kertomassa valmiudessa olevalle omalääk

keskiviikko kauneudelle .. Tämä oleminen on nyt vaan sellaista odottelua, lämpöjen mittailua ja taas odotellaan, ulkoilua ja taas odottelua. Eilen näytti puntari 33kiloa ja ruoka maittaa edelleen. Hipun lämmöt on tasaset 37.7 heittoa puoleen tai toiseen ei ole vielä ollut. Yöllä saadaan rampata ulkona alvariinsa tai ei nyt alvariinsa, mutta tuntuu että just kun olet silmäsi ummistanut niin yhden nenä jo hellästi tökkii poskeasi. Hippu kun  herättelee, se on kyllä oikeasti mukava kokemus :) Se on niin hellä ja varovainen.. Lisa vaan rojahuttaa itsensä puoliksi naamasi päälle sen kummempia miettimättä tukehtuuko tuo mamse vai ei. Se nyt vaan on sellainen tankki ja itserakas otus, aika useasti kutsutaankin rouvaa Hetaksi  (elokuvasta Niskavuoren vanhaemäntä :) Keskiviikko aloitettiin kynsienleikkauksella, joka voi olla sitten vastenmielistä noille tytöille. Hippu kyllä on paikoillaan, mutta yrittää piiloitella jalkojaan ihan kuin en tietäisi että neljä niitä on aina oll