GiveMeFive Bokserit

Matka taittui illan pimetessä ja kunnon rankkasateessa. Positiivista oli ettei matkaa ollut tuon enempää sen verran kurja tuo keli oli. Ensimmäinen leirintäalue joka tsekattiin oli kuin mikä tahansa parkkipaikka vailla mitään palveluita..edes vessaa, joten seuraavaa etsimään. Tie nousi korkealle vuorelle ja tuolta löytyi aivan huikea leirintäalue Camping Iqeldo. 260 sähköllistä vaunupaikkaa, mökkejä, ravintola, kunnon suihkutilat ja veskit. Ravintolasta sai maukkaat pizzat ja hyvää ranskalaista viiniä juhlapäivänkunniaksi, niin johan alkoi elämä taas hymyillä.   Ihanaa oli lukea onnitteluviestejä facebuukista ja vihdoin alkaa tajuta, että me oltiin niin tehty   mitä on satoja kertoja harjoiteltu ja minkä hippu niin hyvin osaa. Parasta oli vielä tajuta se, mitä tarkoitettiin minulle aiemmin tulleissa tsempityksissä hoetulla sanalla”nauti”. Lauantaina sana ”nauti” vielä oli lähinnä ihmetyttänyt ja harmittanut… siis täh, nauti?..mitä ihmeen nauttimista tässä on? Maha sullottu t

Sunnuntain vastainen yö menikin sitten kelloa tuijottaessa ja pohtien kaikkia mahdollisia asioita mitä nyt päässä voikaan pyöriä..ja tietysti niitä pikkupossuja. Toisaalta, ajattelin olkoot, ei haittaa vaikken nuku, nukunpahan sitten seuraavana yönä -tästä en enää ota lisästressiä.  Seitsemän jälkeen pomppasin ylös, hippu ulkoilemaan lippumiehen kanssa ja kisavalmisteluihin. Yhdeksältä oli lähtö hotellilta ja me omalla autolla – jee kaikki oli taas niin ihanaa. Kisapaikalle oli vajaan tunnin matka ja joo, kyllähän se tie joka vuorille lopulta lähti viemään oli sanotaanko vähintään haasteellinen meidän ajoneuvolle… perässämme ajoi kuitenkin  apumies, joka tilanteen niin vaatiessa kyyditsisi meidät perille.  Pääsimme lähes perille, viimeinen nousu n 300m oli kuitenkin liikaa ja auto jäi parkkiin alapellolle. Liinat mitattiin ja merkittiin ja jälkinumerot vedettiin hatusta. Arvonnassa voitin   toisen lähdön ja jee, paitsi että itse iloitsin olla alkuppäässä- t

Lauantaista ei paljoa ole kertomista. Kaikki muut paitsi suomalaiset pakkautuivat autoihinsa ja lähtivät kisapaikalle.   Parkkipaikka ammotti tyhjyyttään eikä kuppilasta kuulunut joka aamuista kielien älämölöä. Paska fiilis suoraan sanottuna ja itsevarmuus nollassa. Tämänkö takia kaikki tämä vaiva nähty, että istutaan kuppilassa mulkoillaan toisiamme ärtyneinä ja surffataan netissä...mutta olihan niitä ikymmeniä nostatus ja tsempitys viestejä ihanaa lukea. Kiitos, kun olitte ajatuksissanne mukana : ) Vaikken ikinä treenaa kisapäivän alla halusin nyt pellolle. Aiemmista harjoituksista ei ollut jäänyt kovin hyvä mieli ja halusin nyt varsinkin nostaa Hipun mielialaa, ehkä oma olokin tuntuisi taas paremmalta.  Ajettiin pellolle jossa muut joukkueet olivat viikolla treenailleet ja löydettiinkin hyvä paikka. Askelsin pelkästään viidenkymmenen askeleen suoran ja piilotin pallon traktorin uraan. Odotin vartin tihrutin itkua, masensi ja stressasi niin kaikki.   Hyvä mieli palasi,

Perjantaina alkoi tapahtua ja kaikki joukkueetkin olivat vihdoin päässeet perille. Atibox-toimisto oli auennut ja oli joukkueiden rekisteröityminen, samoin tein myös Atibox-kauppa aukesi ja sain ostettua himoitsemani Atibox-hupparin, 35€ :) Yhdeltä oli joukkuejohtajien ja tuomarien tapaaminen. Se olikin varsin hyödyllinen tilaisuus ja sain vastauksia moneen mieltäni askarruttaviin asioihin. Kuten varmistuksen, että suomenkielellä ilmoittaudun, liiviä saa pitää, sillä täytyyhän eväät johonkin pakata.. tuomari vitsaili. Koiraa ei saa kiittää muusta kuin ilmaisusta. Tuo viimeinen seikka aiheutti jonkinasteista riidanpoikasta varsinkin Italian joukkuejohtajan suunnasta, sillä säännöissä ilmoitetaan koiran maltillisen kiittämisen/kehaisun olevan muutamia kertoja jälkeä ajettaessa sallittu. Tuomarit pysyivät kuitenkin päätöksessään, joten pisteitä lähtee jos turhia puhelet. Selvisi sellainenkin seikka, että kisat joiden oli alun perin pitänyt sijaita aivan hotellin tuntumassa o

Torstaina sama pelto ja tein yhden suoran, kulman ja piikin muutamilla esineillä. Pellolla oli käyty traktorilla mylläämässä, karhentamassa tai jotain muuta tekemässä ja alkusuoraa lukuun ottamatta jälki tuotti Hipulle suuria vaikeuksia. Loppuun kuitenkin päästiin ja siellä odotti ihana PALLO. Vasta myöhemmin kun näin lähipelloilla traktoreita perässään ruiskutuslaite aloin pelkäämään ettei pellolle vain oltu käyty ruiskuttamassa jotain myrkkyjä. Mielestäni ja ainakin mielikuvituksessani Hippukin käyttäytyi jotenkin omituisesti. Mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä ja Hippu oli ihan oma itsensä. Iltapäivällä lähdettiin ajamaan kohti Zaragozaa joka sijaitsee n 70km päässä Ejea de Los Caballerosta ja on lähin iso iso   kaupunki.   Tarkoitus oli käydä siellä syömässä ja ulkoiluttamassa Hippua jossain hienossa puistossa .. no ensinnäkään hinoja puistoja ei löytynyt ja toisekseen ei myöskään parkkipaikkoja meidän autolle.   Suhattiin sitten vain keskustaa pitkin poikin ja

Vettä sataa lähes kaatamalla, asteita +8, auto tankattiin Bicarrossessa, diesel oli suht edukasta 1,15€/l, kalleimmillaan on maksettu 1,45€/l . Tuore patonki ja mansikkatartaletit haettu leipomosta, hyvällä mielellä kohti Biarritzia, siellä kaffepaussi ison maailman tyyliin. Liikennettä on huomattavasti enemmän kuin eilen ja varsinkin rekkoja on aika tavalla. Biarritz oli näkemisen ja kokemisen arvoinen kaupunki. Kokemukseksi sen teki vähintään jo pyöriminen asuntoautolla kapeita katuja pitkin. Pakko oli kuitenkin meren ranta nähdä joten rohkeasti Suomipoika surffaili muun   liikenteen seassa ilman, että kukaan edes tööttäili tai näytti kansainvälisiä käsimerkkejä.   Sade hieman latisti tunnelmaa, mutta upeahan tuo ranta kieltämättä oli. Auto jäi kielletylle paikalle, mutta luotimme että Suomen lippu kertoo meidän olevan Kimi Räikkösen maanmiehiä, eikä ihan heti Adriaa oltaisi hinaamassa pois. Hienostuneessa rantakahvilassa nautittiin klubivoileivät ja espres