ja sitten kohti Espanjaa

Vettä sataa lähes kaatamalla, asteita +8, auto tankattiin Bicarrossessa, diesel oli suht edukasta 1,15€/l, kalleimmillaan on maksettu 1,45€/l .
Tuore patonki ja mansikkatartaletit haettu leipomosta, hyvällä mielellä kohti Biarritzia, siellä kaffepaussi ison maailman tyyliin. Liikennettä on huomattavasti enemmän kuin eilen ja varsinkin rekkoja on aika tavalla.

Biarritz oli näkemisen ja kokemisen arvoinen kaupunki. Kokemukseksi sen teki vähintään jo pyöriminen asuntoautolla kapeita katuja pitkin. Pakko oli kuitenkin meren ranta nähdä joten rohkeasti Suomipoika surffaili muun  liikenteen seassa ilman, että kukaan edes tööttäili tai näytti kansainvälisiä käsimerkkejä.  Sade hieman latisti tunnelmaa, mutta upeahan tuo ranta kieltämättä oli. Auto jäi kielletylle paikalle, mutta luotimme että Suomen lippu kertoo meidän olevan Kimi Räikkösen maanmiehiä, eikä ihan heti Adriaa oltaisi hinaamassa pois.

Hienostuneessa rantakahvilassa nautittiin klubivoileivät ja espressot. Hieman oli olo kuin lihapullilla hajuvesikaupassa, kun vaivihkaan tarkkailtiin muita kahvittelijoita. Eipä siellä ollut muita tuulipuvussa ja kumppareissa. No, mutta seuravalla kerralla tänne pukeudumme  hienostuneesti, tänään pukeuduimme mukavasti :D Hipun kanssa kiivettiin vielä näköalapaikalle ja käytiin tsekkaamassa pyhimys-patsas, kuka hän sitten olikin. Hienot maisemat ja komeat tyrskyt.  Moneen hienoon paikkaan on Hippu päässyt tälläkin retkellä jättämään terveisensä.

Sade jatkuu +7° ja nyt ollaan jo Espanjan puolella.  Michelin reittiohjelma laski Ranskan ja Espanjan tietullien osuudeksi  180€, tähän mennessä on mennyt 170€.

Perillä kohteessa Ejea de Los Caballeros, takana Travemündesta 2200km .
Vaan johan oli mielenkiintoinen loppumatka.. navigaattori ehdotti meille reitiksi Sos del Rey Catalicon vuoristotien, Tie kapeni ja nousi mutkitellen vuorta ylös aina reilu 800 metrin korkeuteen meren pinnasta puikkelehtien vielä pienen kylän läpi. Mahtoi olla harvakseltaan nähtyjä tällaiset matkailuautot, sikseen ihmeissään meitä katseltiin.

Ejea de Los Caballeros´sa käytiin pyörähtämässä ja täydennettiin jääkaappi. Kaupunki oli yllätys, olin odottanut pientä keskustaa, mutta oli se sentään pieni kaupunki. Ilta alkoi jo taas hämärtää, joten lähdettiin suuntaamaan leirintäalueelle, mutta varmasti ehditään treenien jälkeen käydä tutustumassa paremmin kaupungin tarjotaan.

Leirintäalue Camping Bolaso oli parempi kuin uskallettiin odottaa. Valtavien havupuiden ja –pensaiden ympäröimä puistomainen alue. Havupuut oli isännän kertoman mukaan tarkoitukselliset, sillä tällä Espanjan alueella tuulee aina, joten on rakennettu yksi paikka mihin ei tuuli tuiverra. Eikä varmasti tuiverrakaan niin tiiviit on istutukset. ja jotenkin oli hiukka pelottavaakin, kun pimeässä kävimme Hipun ulkoiluttamassa.
Iltaa juhlistimme pakastelasagnella + jälkiruoaksi perille pääsyn kunniaksi kuoharia ja mansikkakakkua.

Aamulla satoi ja lämmintä +6. Yhdeksältä oli määrä tavata muut joukkueet Hotelli Sekiassa ja lähteä ensimmäisiin treeneihin. Sveitsin yhden naisen ja Saksan kahden hengen joukkueet olivat paikalla, muita ei vielä tänään näkynyt. Sveitsin Manuela on konkari, tämän vuoden Atibox FH-kisa on hänelle jo neljäs, lisäksi hän on koirineen osallistunut Atibox IPOonkin useamman kerran. Hui, en uskaltanut kysyä miten on pärjännyt J

Vartin yli yhdeksän meidät haettiin ja lähdimme ajelemaan kaupungin ulkopuolelle. Meille osui pelto joka ei ihan vastannut kuvia kisapelloista, mutta tässä oli hyvää tilaa parkkeerata auto, joten meidät tiputettiin siihen. Suunnittelin tekeväni kolme lyhyttä jälkeä ja panostaa lähtöihin.
Ekan jäljen tallaus loppui noin kahteensataan askeleeseen, kun jalat alkoi upota kuravelliin…
Toista jälkeä tallatessa kaksi kotkaa seurasi tekemisiäni . Kolmas jonka annan vanheta pisimpään, on mielestäni paras.

Ekat kaksi jälkeä on ajettu ja Hippu oli elementissään, vihdoin päästiin lähes viikon matkustamisen jälkeen tekemään sitä, mitä se varmaan rakastaa eniten elämässään..tietysti äipän jälkeen.

Ekojen jälkien jälkeen pidettiin kunnon paussi ja syötiin välipalat. Aika siistiä kaivaa keitin esiin ja saada nauttia omat kahvit kaikessa rauhassa. Taitas olla kiva jatkossakin suunnata jälkitreeneihin asuntoautolla, rattoisasti saisi ajan kulumaan kahvitellessa ja odotella jälkien vanhenemista. Siinä odotellessa alkoikin sitten tuulemaan, eikä ihan pikku tuuli vaan kunnon puhurit. Ei hitto, helmikuussa varmistelin kisojen järjestäjältä marraskuun lämpötiloja, joiden hän kertoi olevan erittäin inhimilliset..mutta nyt kun tarkemmin muistelen niin taisipa herra mainita, että ”might be windy”.  Ei ollut Hipulle helppoa, kun tuuli pyöritteli oikein kunnolla, mutta selvittiin sentään loppuun.  En tiedä olisiko pysynyt jäljellä ellen olisi ajanut suht läheltä ja aina välillä muistuttanut minkä takia siellä ollaan. Nyt kyllä jännittää viikonloppu entistä enemmän ja kisajälkien arvonta. Hyvä tuuri on niillä koirakoilla, jotka pääsevät heti aamusta tekemään suorituksensa, jos tuulella on taipumus yltyä päivän mittaan. Jep jep ajatukset pyörii nyt vaan tuulissa ja ja Amerikan uudessa presidentissä… eipä ois tuotakaan uskonut.

Loppupäivä kierreltiin kaupunkia, joka oli nopeasti nähty, kun nähtävyydet on kaksi kirkkoa ja teatteri. Kierrettiin puistoa, käytiin tankkaamassa,  jee 1,02€/l ja haettiin jättikatkaravunpyrstöjä iltaherkuksi. Näistä on tämä päivä tehty :)

Ei mulla muuta, ollut  mutta aloin miettiä ehkä on on tää meidän Hippu hieman liikaa hemmoteltu..sakemannien 4 kpl koiria asuu Vitossa kerrosbokseissa . Meidän Hippu nukkuu soffalla ja mä käyn sitä aamuyöstä peittelemässä ettei vaan palella :D