Elämä on ... parasta aikaa
Kesäkuu ja heinäkuun alku hurahti niin ettei perässä meinannut pysyä. Ihana oli olla taas kotona ja päästä pihahommiin. Vuosiin en ole ollut kiinnostunut puutarhasta sen enempää, kuin että nurmi kerta viikkoon leikataan. Nyt jostain syystä innostuin ostamaan ja uusimaan vesiaihion ympäriltä kasveja. Vuosia siinä on ollut lähinnä vain kirsikkapuut, havuja ja puskia. Raivasin puskia pois ja haalin kukkia tilalle. Rymättylän mökiltä muistoksi ottamani äidin kasvattamat Palavarakkaudet istutin keskiön parhaalle paikalle. Sen ympärille sitten guuglettelin "ehkä"sopivia kasveja. Toivottavasti kaikki viihtyvät :) Niin intona olin puutarhatöistä, että välillä tuntui vaikealta jopa lähteä jälkihommiin ja se on kuitenkin ollut se prioriteetti yksi harrastus :D Mutta joo pellolla on käyty ja eteenpäin päästy. Ilmaisut alkaa jo suurin piirtein ja silloin tällöin onnistua. Mutta tietääpä mitä harjoitella. Ihanaa on huomata, että Hilla omaa samaa intoa jälkeä kohtaan