GiveMeFive Bokserit

Tarmo eli virallisesti GiveMeFive Christopher Robin on Lisan kolmannesta pentueesta (  Ferrari v. German Dream  &  Belamie di noi Vincere ) Tarmo toi ulkoisen olemuksensa arvosteltavaksi toisen kerran elämässään ja tämähän tapahtui herran 18kk päivänä. Tuomarina L judmilla Tsistjakova, Venäjä. Esiintyminen oli erittäin mallikasta ja ilo oli esittää tätä Lisan nuorempaakin poikaa. Miten nämä pojat onkin näin helppoja ?? Ei minkäänlaista reuhomista eikä kulmien kurtistelemista, hienoa.  Ai niin ja arvostelussa sanottiin ´erittäin hyvä rotunsa edustaja, kaunis pää ja sulavat liikkeet´, tosin potkua pitäisi takapäähän saada lisää. Kulmaukset oli kohdillaan ja korvat silleen kun niiden pitääkin olla..  Hyvä Tarmo :) Näyttelyssä ei jaettu kuin kaksi erinomaista, toisen niistä vei Helmi (Klarissa dlFS) joka voitti lopulta myös  ROP-tittelin Onnea Helmi ja Tea ja kyllä me huudettiinkin :D E uropa+Jahrhundert-Jgd,-Sieger,BK VDH-Jgd Ch IPO1 ZTP AD Ferrari v.

Uskomatonta, mutta totta mr Homer di noi Vincere (Int&Fin&Se Mva JK2 TK2)  on jo 13 vuotias :) (Ch Ulan v. Saphos Hoeve & Ch Jolie Vavonabox) Elävästi muistan, kun loppuvuodesta 2000 kävimme näihin pentuihin Hollannissa tutustumassa. Olin saanut vinkin nuoresta aloittelevasta kasvattajapariskunnasta, joilla kuitenkin alkoi olla meriittiä Euroopan kasvattajapiireissä. Soitto Suomesta di Noi Vincere-kenneliin sai hämmästyneen vastaanoton.. SUOMESTAKO? Pentue josta olin kyselemässä oli jo varattu, mutta seuraava oli tulossa ja minuun otettaisiin yhteyttä, kun pentue on syntynyt,  Jesss :) Jännittävää oli matkata Hollantiin, vuokrata auto ja käydä tutustumassa perheeseen ja PENTUIHIN, joita tosin silloin oli enää meille varattu Homer ja valkoinen veljensä. Voi sitä ihanuutta, niin kaunis niin reipas ja niin meidän <3 Kotimatka meni hienosti ja Homerin vain silloin tällöin kurkistaessa kassistaan, että vieläkö kauan kestää että ollaan kotona :) Ei voi käsittää mi

Merrel v. Ferrenberg HK2 ZTP 17.8 oli jännittävä päivä bestiksillemme Sarille ja Robille., sillä Robi oli ilmoitettu ZTP-testiin. Testin voi suorittaa ainoastaan valtuutettu tuomari rodun kotimaasta ja tarkoitus on löytää jalostukseen sopivat yksilöt . Maalimiehenä toimi Esa Tapio. Testissä kiinnitetään huomiota ulkonäköön, hermorakenteeseen ja käyttöominaisuuksiin. Robilla nuo kaikki osa-alueet ovat parasta A-luokkaa, oli todella ilo katsoa kavereiden menoa kentällä enkä varmasti ollut ainoa jonka sydän heitti volttia puruosuuksissa ! Hienoa työtä on koiran kanssa tehty Jihuu sari ja Robi Robson :) Robi ja Esa Tapio vanhoja juttuja, mutta pakko mainostaa sekin että ... Hippu suoritti Boksereiden ZTP-testin vuonna 2011 ja hienosti suorittikin. Tuomarina Angelika Hartmann, maalimiehenä Vesa Laaksonen. Hippua on treenattu Mika Myyryn johdolla, eikä treenitunnit ole menneet hukkaan. Testissä Hippu osoitti rohkeutensa ja varmuutensa <3 Nyttemmin Hippua on tre

Jaska eli   Ksg´12 MH GiveMeFive Jack Sparrow on toisesta pentueestani, yhdistelmästä  (Ido el Tomex & Belamie di Noi Vincere) Jaska vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Hollannissa di noi Vincere kennelissä. Sain onnekseni ostaa sen takaisin 2,5 vuotiaana 2012 kesällä, se on nyt yhteisomistuksessa ja asustaa  Riihimäellä :) Jack suoritti MH kuvauksen 4.8 Mäntsälässä kuvaajina Arja Jauhiainen ja Mikael Laine. Jack suoritti "testin" omalla rauhallisella tavallaan, turhia hötkyilemättä :) Ihailtavaa oli huomata miten entisestä "turhankin nöyrästä näyttelypuudelista" alkaa pikkuhiljaa löytyä tyypillistä bokseria. Kiitos siitä kuuluu Tiinalle ja perheelle sekä tietysti parhaalle kaverilleen kääpiöbulli Ainalle :) World Ch Hol& Slo Ch AtiboxSg Ido el Tomex IPO1 ZTP AD

Sunnuntai-iltana olimme tovin tutkailleet karttaa ja miettineet miten kuluttaisimme viimeisen lomapäivän. Vaihtoehdot olivat vähissä, joko jättää Hippu hotellille ja lähteä shoppailemaan tai hypätä autoon ja jatkaa tutustumista lähikyliin. Hipun jättäminen ei tuntunut hyvältä ajatukselta, joten jälleen hyppäsimme autoon, ilmastointi täysille ja kohti Espanjan ja Ranskan välissä sijaitsevaa  Andorran veroparatiisia.  Valitettavasti aika moni muukin oli keksinyt saman idean ja matkahan kesti moottoritietä paahtaen yli kolme tuntia, viimeiseen 20 kilometriin kuluessa tunti.    Andorra on vuorten   ympäröimä kääpiövaltio. Sitä lähestyttäessä maisemat muuttuvat karun kauniiksi. Tietä varjostavat Pyreneiden jylhät vuorenrinteet. Andorran keskikorkeus merenpinnasta on noin 2 000 metriä. Tullin jälkeen oltiin maan pääkaupungissa, runsaan 20 000 asukkaan Andorra la Vellassa. Joillekin kaupunki merkitsee ostoparatiisia, toisille taas ostohelvettiä, meille lähinnä jälkimmäistä...

Sunnuntaitreffit oli sovittu illemmalle ja meillä oli koko päivä aikaa tutustua Barcelona an, Espanjan toiseksi suurimpaan kaupunkiin sen nähtävyyksiin sekä kaupunkia ympäröiviin maisemiin.  Oli niin kuuma, lähes +35 ettei arvannut lähteä Hipsun kanssa kaduille  joten nähtävyydet tuli katseltua autosta.  Jälkeenpäin vasta huomasin senkin miten harmillisen vähän tuli napsittua kuvia - niistäkin suurin osa tärähtäneitä ... Nähtiin kuitenkin Sagrada de Familia -kirkko ja sisään jonottavat sadat ihmiset, Ramblas ´n ihmisvilinä ja katutaiteilijat, kuninkaitten aukio... Eniten jäi harmittamaan käymättä jääneet ihanat Barcelonan ravintolat ja syömättä jääneet herkulliset ruoat.  No onneksi niihin on päässyt aiemmilla matkoilla tutustumaan..  tällä matkalla nimittäin courmeet haettiin lähinnä McDonaldsilta ja lähisupermarketista :) Illalle sovitut treffit muuttuivat, kun matkalla tuli tekstari sairaalasta, pieni-poika Saenz oli putkahtanut maailmaan :) sopiiko, että Edun ystävä tuli

Duque oli miellyttävä tuttavuus paitsi kuvissa niin myöskin livenä. Se oli sosiaalinen ja reipas poika joka ei turhia kainostellut :)  Siinä testoteronin tuoksussa (vai hajuako se on?) jäi Hippukin hiljaiseksi. Asiaa ei lainkaan edesauttanut se, että Marco, Duquen velipuoli siis, oli väliaikaisesti sijoitettuna pihalle koiraperäkärryyn, kumealla murinalla se ilmoitti tulleensa varsin epäreilusti kohdelluksi.  Eihän sitä tiedä, ehkä tuo ihana neito olisikin loppupeleissä viehtynytkin "velipojjasta". The Romance oli nopeasti hoidettu ja jälkeen vietimme mukavan illan Montserrat´n ja Eduardon seurassa niitä näitä ja lähinnä koirakuulumisia vaihdellen. "When most of us talk to our dogs, we tend to forget they're not people."      -Julia Glass

Matkavalmistelujen kanssa meinasi tulla hoppu, kun Hipun juoksut alkoivatkin ennakoitua aikaisemmin. Onneksi Saenzin perheellä ei ollut lähestyvän perheelisäyksen vuoksi lomasuunnitelmia ja saimme soviteltua aikataulujamme. Perheessä elettiinkin jännittäviä aikoja, kun esikoinen saattoi syntyä anyday ja tietysti tuo Anyday sitten osui meidän vierailumme kohdalle, mutta siitä myöhemmin. Lento Barcelonaan saatiin Finnairin lennolle lauantaiksi. Onneksemme oli muutama penkki vielä vapaana, eikä ruumassakaan ollut ruuhkaa.  Kenttämuodollisuuksien jälkeen sinivalkoisille siiville ja vielä varmistettuani useaan otteseen koiran varmasti olevan matkassa ja lämpötilan ruumassa olevan sopiva, saatoin viimein rentoutua ja nauttia rauhassa aamusamppanjani lennolla kohti uusia seikkailuita. Neljän ja puolen tunnin lennon jälkeen  Barcelonan kentällä  oli odottavan aika tooodella pitkä ja  stressinsietokykyni koetuksella, kun koiraa ei alkanut kuulua. Mutta tulihan se boksi siel