viimeinen lomapäivä

Sunnuntai-iltana olimme tovin tutkailleet karttaa ja miettineet miten kuluttaisimme viimeisen lomapäivän. Vaihtoehdot olivat vähissä, joko jättää Hippu hotellille ja lähteä shoppailemaan tai hypätä autoon ja jatkaa tutustumista lähikyliin. Hipun jättäminen ei tuntunut hyvältä ajatukselta, joten jälleen hyppäsimme autoon, ilmastointi täysille ja kohti Espanjan ja Ranskan välissä sijaitsevaa Andorran veroparatiisia. 

Valitettavasti aika moni muukin oli keksinyt saman idean ja matkahan kesti moottoritietä paahtaen yli kolme tuntia, viimeiseen 20 kilometriin kuluessa tunti.  Andorra on vuorten ympäröimä kääpiövaltio. Sitä lähestyttäessä maisemat muuttuvat karun kauniiksi. Tietä varjostavat Pyreneiden jylhät vuorenrinteet. Andorran keskikorkeus merenpinnasta on noin 2 000 metriä.

Tullin jälkeen oltiin maan pääkaupungissa, runsaan 20 000 asukkaan Andorra la Vellassa. Joillekin kaupunki merkitsee ostoparatiisia, toisille taas ostohelvettiä, meille lähinnä jälkimmäistä...

Kaupungin paahtavassa kuumuudessa ei ollut mitenkään mukavaa kulkea koiran kanssa, ei ainakaan Bokserin näköisen sillä jälleen oli hämmästyttävä miten kunnioittavan kaukaa ihmiset yrittivät pikku-Hipun väistää :) Lähinnä tutustumisemme olikin syödä hyvin varjoisalla terassilla, siemaista oluet sekä piipahtaa tutustumassa kosmetiikan- ja juomapuolen hintoihin. 

Takaisin ajettiin Pyreneitten vuoriston kapeita serpenttiiniteitä. Tulihan nähtyä ja lopulta jo molemmat tuskailimme etteikö nämä serpenttiinit ikinä lopu...

matkan varrella muutama viehättävä kylä.. mikähän tämä oli

se siitä ihmisvilinästä :D

 Reitti vei halki Pohjois-Espanjan maaseutujen..

Illalla oli vielä jäähyväistreffit Duquen kanssa... Kaik on ny tehty ja se on 

suuremmas käres oliko turha reissu vai vallan hyvä. Nyt vain ootellaan :)

Pakko vielä mainita, miten hienosti Barcelonan kentällä hoidettiin koira. Huolintayhtiö Swissportin virkailija haki koiran ja emännän turvahuoneeseen, missä sain odotella henkilöä joka hoitaisi koiran koneeseen. Emäntä näki henk kohtaisesti henkilön jonka vastuulle koira jäi ja sai ainakin näennäisen varmuuden, että koira varmasti lähtee matkaan ja vielä ehkä todennäköisesti samalle lennolle. Kuluihan tuossa sen verran aikaa, että juoksujalkaa mentiin geitille, eikä puhettakaan että olisi tarvinnut enää tax free-kauppoja kierrellä.

Ihanaa kotimatkaa ... Bye bye Barcelona, upea sulho ja 

miellyttävä Saenz´n pariskunta :)