ikävää & iloa ja juhlaa
Ikävää Aloitetaan ikävällä joka ei meinaa hellittää. Lisa olisi 24.2 täyttänyt 11vuotta. Suru ja ikävä on niin kova, tuossa koirassa oli jotain niin käsittämättömän hienoa ja erikoista. Se oli itsevarma, rohkea, kaiken keskipiste, ahne possu, hellä hassuttelija. Adjektiivit ei oikeastaan riitä kuvaamaan sitä. Se oli myös ärsyttävä omassa "kaikki kuuluu mulle" - persoonassaan ja jos jossain rähähti niin tiesi Lisan olevan paikalla. Sen rakkaus itseensä ja meihin oli niin suurta ja välillä sanotaanko turhankin ylenpalttista.Toisaalta tuon hellän koiran sisällä oli leijona, jonka tiesi heräävän, jos joku uhkaisi kotia tai meitä sen rakkaita ihmisiä. Onneksi Lisan lapsia ja lapsenlapsia on olemassa ja toivottavasti voitte allekirjoittaa pitkän litanian hyviä äidiltä ja mummolta perittyjä adjektiiveja. Silloin olette onnekkaita ja teilläkin on maailman paras koira. Lisa <3 Iloa Minä olen yksi teistä onnekkaista maailman parhaan koiran omistajista - Lisa