ikävää & iloa ja juhlaa

Ikävää 

Aloitetaan ikävällä joka ei meinaa hellittää. Lisa olisi 24.2 täyttänyt 11vuotta. Suru ja ikävä on niin kova, tuossa koirassa oli jotain niin käsittämättömän hienoa ja erikoista. Se oli itsevarma, rohkea, kaiken keskipiste, ahne possu, hellä hassuttelija.  Adjektiivit ei oikeastaan riitä kuvaamaan sitä.
Se oli myös ärsyttävä omassa "kaikki kuuluu mulle" - persoonassaan ja jos jossain rähähti niin tiesi Lisan olevan paikalla. Sen rakkaus itseensä ja meihin oli niin suurta ja välillä sanotaanko turhankin ylenpalttista.Toisaalta tuon hellän koiran sisällä oli leijona, jonka tiesi heräävän, jos joku uhkaisi  kotia tai meitä sen rakkaita ihmisiä.
Onneksi Lisan lapsia ja lapsenlapsia on olemassa ja toivottavasti voitte allekirjoittaa pitkän litanian hyviä äidiltä ja mummolta perittyjä adjektiiveja. Silloin olette onnekkaita ja teilläkin on maailman paras koira. Lisa <3

Iloa

Minä olen yksi teistä onnekkaista maailman parhaan koiran omistajista - Lisan tytöstä.
Hippuun ei kaikki Lisan adjektiiveista ole osuneet. Se ei ole hassuttelija, ei itserakas eikä keskipiste. Väittäisin, että se on jopa hieman tosikko. Se on vaan sellanen - hippu.
Siinä,  kun Lisa oli kuningatar ja iloisena luisti hommista niin hippu "työmuurahainen" on kaikessa mikä vähänkin viittaa tekemiseen satana messissä. On se sitten tottista, jälkeä, puruja, esine-etsintää kaikki käy yhtälailla ja ikinä ei sen mielestä tehdä tai reenata liikaa :) Hippu rakastaa puuhata ja se näkyy tuloksissa.

Tästä saatiin
todisteeksi yksi kunniamaininta lisää, kun se valittiin  perinteisempien PK koirien ohitse Keravan Koiraharrastajien Vuoden PK-koiraksi 2015. Tämä tuli kieltämättä puun takaa sillä oletin ilman muuta ettei tulokset riitä ykköseksi, mutta riittiväthän ne. Mun hieno ja taitava hipsu <3

ja Juhlaa

Pipsa ja Tarmo tänään jo 4 vuotta. Mihin nämä vuodet oikein menee. Juurihan ne pienet tuhisijat oli tuolla Lisan hellässä huomassa. Paljon Onnea pikku-nassikat <3