GiveMeFive Bokserit

Niin se vuosi alkaa pikkuhiljaa päättyä. Paljon on mahtunut vuoteen 2015, kaikkea ei olisi toivonut tapahtuvan, mutta eipä niitä toiveita kukaan tule kyselemään. Ääretöntä surua Homerin ja Lisan poisnukkuminen, iloa esikoisen häät, Hipun onnistumiset erikoisjälkikokeissa ja kasvattien menestymiset näyttelyissä. Lempin upeat terveystulokset ja toivo GiveMeFive jatkumosta. Pääsääntöisesti hyvä vuosi taputellaan hipun kanssa päätökseen ja valmistaudutaan Jouluun. Hyvää ja rauhallista Joulua ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle 2016 !!

Treffattiin marraskuussa Röllin kanssa Helsingin Hertassa ja käytiin katsastamassa miten luusto on kehittynyt. Ihana oli nähdä taas Röllykkää ja kait samaa mietti Rölli nähdessään kasvattajatätsyn tai sitten se peijooni on yhtä ystävällinen kaikille täti-ihmisille. No oli miten oli me joka tapauksessa tykättiin ja pusuteltiin :) Aika nopsasti vauhti hyytyi ja poitsu oli unten mailla. Rölliltä kuvattiin kaikki mahdollinen ja yleisesti ottaen kaikki näyttikin hyvältä. Paitsi lonkat.. niitä ell arvuutteli minkämoisen tuomion saattaisivat kennelliitosta saada. Lonkat tai varsinkin toinen niistä oli löysä joten eihän ne lumpiot nätisti kuppeihin asettuneet.  No jännitystä elämään, sillä sitähän näiden lopullisten tulosten odottelu aina on. Tulokset tulikin parissa viikossa SP0 jeee, HD D/D nou jeee , kyynärät ja polvet 0/0 jeee ja sydänkuuntelussa aiemmin ei sivuääniä jeee. Melkein priimaa muttei ihan. Ai hitto  hieman paljon harmittaa, mutta nyt vaan Rölli marssitus lihaskuntokuuri

21.11 Elimäki, tuomarina Mikael Laine FH2 ja 91 pistettä Jai ho tulihan se ykköstulos vielä tälle vuodelle - ihan mieletön fiilis :D Saatiin paikka Elimäelle 21.11 kokeeseen ja sepä taisi olla jopa vuoden viimeisin tai ainakin viimeisempiä FH kokeita... Viikon ajan olin Facen kautta seuraillut järjestäjän kelitiedoituksia jotka ei todellakaan hääppösiä luvanneet. Koko viikon oli tietysti satanut ja pellot lillui vedestä. Lauantai aamun aikainen tieto oli että lunta ja räntää taivaan täydeltä ja tuomarilta odotetaan vahvistusta pidetäänkö koetta olleskaan :( Viimein tuli tieto, että koe järjestetään ja eikun hippu autoon ja menoksi. Aikas ankealta maisema näytti ja mietitytti jo valmiiksi ettei tästä taatusti mitään tule eikä hippu tule ainaskaan maahan menemään esineillä ja muunlaista ilmaisuahan sille ei ole opetettu :( Ihan persuksesta on ja kaikki muut kilpailijat oli tietysti varustettu pitkällä nenällä ja kunnon turkiksilla, hippu raukka ainoa tälläinen onneton lyttynenä

Ihmettelin mitä mainospötkylöitä postilaatikkoon oli tipautettu, mutta eläköön töttöröistähän löytyi Hipun ja Jaskan kauneusdiploomit :) Nyt oli FCI vihdoin reilu neljän kuukauden odottelun jälkeen virallistanut  Kansainväliset muotovalio-tittelit eli ovat nyt kumpainenkin INT MVAlioita :) Aika siistiä - onhan näiden eteen jonkun verran nähty vaivaa, kiitos Tiina :) Hienoksi tämän tekee sekin asia jota en itse edes olisi edes tajunnut ellei sitä olisi minulle kerrottu.. eli kasvateistani 25% on kansainvälisiä muotovalioita. On kuulemma ennätys !  Edellinen ennätykseni oli se, että minulla oli samanaikaisesti kolme Suomen Muotovaliota Homer, Lisa& Hippu ja toivottavasti putki ei katkea tähän   ;)

Kolme FH2-tulosta yhdelle kesälle ei ole ollenkas tyhmempi juttu ja kun tulokset eivät ole edes rimaa hipovia vaan 86-80-86 niin tyytyväinen pitää olla  :) 16.10 lähdettiin ajelemaan Hipun kanssa Kuortaneelle tarkoituksena osallistua 17.10 Ruttukuonojen kokeeseen, tuomarina Timo Leppäkorpi. Yöpyminen missä - oli perjantaiaamuna vielä vaiheessa, mutta muutamaa tuntia ennen Kuortanetta selvisi, että saisin kuin saisinkin peruutushuoneen urheiluopistolta ja hitsi olipa kiva kämppä. Ihan siisti ja saunakin vielä. Asettauduttiin mökkiin, laitoin saunan päälle ja eikun lenkille. Kolmen kilsan lenkki meni niin sukkelaan, että ehdin vielä kipaista päivällispöydässä ennen saunaa ja jess sitte olikin mukava ottaa lonkero kätöseen ja nollata aivot salkkareiden äärellä :D Ihanata, kokeeseen ilmoittautuminen olisi vasta 10.30 joten pitkä aamu oli valmistautua lähtöön. Käydä kaikessa rauhassa kunnon lenkillä ja aamupalalla. Kokeeseen ei sitten tullut kuin kaksi koirakkoa ja molemmat kakkose

Vuodet vierii ja ikää karttuu - ja niin käy hippusillekin.  Hipun vauvat täytti 14.10 kaksivuotta ja näinköhän nyt sitten että ovat virallisesti murkkuja, terveisiä vaan sinne Lempin ja Röllin perheelle :) Kaksivuotta on maaginen ikä - se tarkoittaa sitä ettei olla vielä isoja eikä olla pieniä, ollaan vaan siinä välillä. Nuo joita ihmisiksi kutsutaa odottaa että pitäs alkaa jo jotenkin olla silleen niille mieliksi, mutta kun ei oikein vielä huvittais. Kivempi ois vielä rällätä ja poukkoilla ympäriinsä ja miksei hiukka pullistellakin. Nauttia tästä nuoruudesta ja olla oikein sellasia ärsyttäviä tuolla ihmisten ilmoilla ja mieluusti munata ne remmin päässä naama punaisena roikkuvat perheenjäsenet. Bokserin elämänilo kun ei välttämättä ole joka tilanteessa tarttuvaa -  eläköön ihana elämä ja bokserin lihasvoima :) Kaksivuotta tarkoittaa sitäkin, että Kennelliiton mukaan on ikää riittävästi virallisiin terveystutkimuksiin. Niitä nyt aletaan Lempille ja Röllille varailemaan

Perjantaina pakattiin hipsun kanssa auto täyteen treenikamoja, ruokaa ja petivaatteita (juu oma tyyny, peitto ja lakanat, mehän ei surkeissa petivehkeissä nukuta :) ja startattiin kohti Lapuaa ja ESR-leiriä. Ohjelmassa olisi laatuaikaa koirien parissa jälkeä, puruja ja tottista mitä kukakin sitten viikonlopultaan toivoikin. Mukavinta oli tietää, että Tiina, Alli ja Jaska treffattaisiin matkanvarrella ja yhdessä köröteltäsiin loppumatka kohti Wanhaa Karhumäkeä. Perille päästiin hyvissä ajoin ja eikun huoneet tsekkaamaan. Yöpyminen oli useamman huoneen "soluissa" ja rappukäytävien ohi, kun käveltiin niin ilmoitin etten ainakaan Leskelä-nimisessä rapussa tule asumaan... heh no siellähän se minun huone sitten tietysti oli :D Huone oli kyllä ankea. Kaksi sänkyä ja komero ei muuta.. ei edes peiliä! Ja sitähän nainen nyt ensimmäiseksi on vailla. Yhteinen vessa ja suihkukoppero olivat käytävällä. No ehkä tässä nyt muutaman päivän kestää.... Perjatai-iltana ihanat kouluttaja

Pariviikkoa sitten Pipsa intoutui harrastamaan ja aloitti myös nurmikon nuuskuttelun. Käytiin Päivin ja Pipsan kanssa alkeita hieman läpi ja eikun hommiin. Päivi talloi jäljen ja pipsa seurasi tarkkaavaisenhölmistyneenä mitä ihmettä tuo äippä ny oikein kyykkää. Auts auts ja selkää kivistää tuumasi Päivikin, kun askel askeleella teputettu makkarajälki vihdoin oli valmis. Pipsa läks innokkaasti katsomaan mitä äippä on maahan piilottanut, mutta usko meinasi välillä hiipua, kun ne hemmetin herkut lillui VEDESSÄ - haloo onk mittää järkee? Kärsivällisesti vaan mentiin askel askeleelta etiäpäin ja lopussa odottikin hirmuinen kehukuoro ja palkinto eli kasa lillumakkaroita. Tai ei ne siis makkaroita ollut vaan jotain paljon parempaa, mutta kun en nyt muista mitä. Lopuksi Pipsa vielä seurasi miten "ammattilainen" nenää käyttää eli pääsihän se siskopuolikin hiukka töihin  :) Päivi lupasi olla ahkerasti kotiläksyjen parissa ja jossain välissä pidetään taidontarkastus. Hauskaa ny

Aikaa on kulunut viime tekstailusta - ei vaan ole löytynyt intoa kirjoitella. Syksyyn on mahtunut niin iloa kuin surua. Iloa oli esikoisen avioituminen, surua Lisasta luopuminen. Elokuun iltana annoin normaalisti tytöille kalkkunankaulat rouskuteltavaksi. Syönnin jälkeen ihmettelin onko Hipun juoksut jo alkaneet, kun oli veritippoja lattialla, mutta ei veritipat oli lähtöisin Lisan suusta ja kauhukseni tajusin posken luusyövän levinneen suuhun :( Maanantaina surullinen soitto omalle eläinlääkärille ja tiistaille sovittiin Lisan viimeinen käynti Johannalle.  Maanantai-iltana käytiin tekemässä Lisan viimeinen jälki. Se oli niin taitava, hienot kulmat ja maahanmenot esineillä. Leikittiin pitkään vielä pellolla ja nautittiin viimeisestä yhteisestä illasta.  Tiistaina Lisa nukahti syliini, Ikävä on ihan hirveä, eikä mene päivääkään ettei Lisa olisi mielessä, se oli jotenkin vaan niin suuri persoona- ei sellaista koiraa ole eikä tule toista. Lisan muistovideo <3 https://www.yo

Heinäkuun alussa pakattiin haikein mielin kimpsut ja kampsut Lemmenjoelta ja ajettiin Levin kautta kohti Torniota josta olisi rajan ylitys Ruotsin puolelle. Olin ilmoittanut Hipun Piteån KV-näyttelyyn toiveissa, että sieltä tipahtaisi  Kansainväliseen muotovalioarvoon vaadittava viimeinen Caacibbi. Perjantai-iltana saavuimme usean muun matkalaisen ohella Piteån urheilukentälle missä näyttely järjestettäisiin. En ollut varannut asuntoautolle paikkaa ja hetken näyttikin huolestuttavalta, että joudumme lähtemään melkoisen kauas näyttelyalueelta. Onneksemme kuitenkin koitui, että tarvitsimme paikan vain yhdeksi yöksi ja bokserikehä alkaisi jo heti yhdeksältä.. jesss niinpä meille löytyi paikka joka oli varattu ajalle lauantai-sunnuntai ja ihan sähköllä :) Aamuaikainen koitti sateisena ja nurmikenttä suorastaan lillui vedestä. Käytiin Hipsun kanssa ilmoittautumassa heti kun siihen oli mahdollisuus, ihanaa kun kaikki oli valmiina senkun vaan hypätään kehään yhdeksältä. Luettelosta,

23.5 syntyi  Porvooseen Christina Bäckmanin Cochise-kenneliin suloisia Jackin ja Ainon (Cochise Only the Lonely) pentuja.  Kolme keltaista ja yksi valkoinen poika sekä niille keltainen sisko :) Isä on ylpeä, äippä ja pennut voivat hyvin. Postaus on myöhässä ja tällä hetkellä pennuista kolme poikaa ovat jo omissa kodeissaan, tyttö alustavasti varattu ja yksi poika taitaa jäädä kasvattajalle itselleen. Ihania ne ovat, eikä lainkaan helpottanut omaa pentukuumetta käydä niiden touhuja seuraamassa :) Mutta omat unelmat odottaa.... Cochise Jan Ferguson Cochise John Deere Cochise James Blond Cochise Janizek Zetor Cochise Janina Christal

Juhannuksen jälkeisenä maanantaina jatkettiin ystäväviemme Tiinan ja Peken kanssa lomaa Norjan puolella. Käsittämättömän upean jylhää pohjoista Norjaa ollaan koluttu jo muutamana aiempana kesänä, nyt oli tavoitteena itäinen kolkka ja siellä Berlevåg. Ajettiin rajan yli Nuorgamista Tana Bruhun ja käytettiin koiria juoksemassa Tenon hiekkadyyneillä. Omituista, että nuokin hienot rannat on tietysti Norjan puolella. Tana Brussa yövyttiin ja aamulla matka jatkui kohti Berlevågia. Matkaa Tana Brusta ei tainnut olla kuin vajaat 150 km, joten hyvissä ajoin oltiin perillä. Yöpymistä olimme suunniteleet Berlevågissa, mutta matkanvarrelle osui pieni 34. asukkaan kalastajakylä Kongsfjord jonne poikkesimme. Ihana pieni kyläyhteisö ja siellä ihastuttava Kongsfjord gjestehouse jota ei voi, kuin lämpoimästi suositella! http://www.tripadvisor.fi/Hotel_Review-g190465-d1723368-Reviews-Kongsfjord_Gjestehus-Finnmark_Northern_Norway.html                              Tiina ja