Laatuaikaa Lapualla 2.- 4.10

Perjantaina pakattiin hipsun kanssa auto täyteen treenikamoja, ruokaa ja petivaatteita (juu oma tyyny, peitto ja lakanat, mehän ei surkeissa petivehkeissä nukuta :) ja startattiin kohti Lapuaa ja ESR-leiriä.

Ohjelmassa olisi laatuaikaa koirien parissa jälkeä, puruja ja tottista mitä kukakin sitten viikonlopultaan toivoikin. Mukavinta oli tietää, että Tiina, Alli ja Jaska treffattaisiin matkanvarrella ja yhdessä köröteltäsiin loppumatka kohti Wanhaa Karhumäkeä.

Perille päästiin hyvissä ajoin ja eikun huoneet tsekkaamaan. Yöpyminen oli useamman huoneen "soluissa" ja rappukäytävien ohi, kun käveltiin niin ilmoitin etten ainakaan Leskelä-nimisessä rapussa tule asumaan... heh no siellähän se minun huone sitten tietysti oli :D
Huone oli kyllä ankea. Kaksi sänkyä ja komero ei muuta.. ei edes peiliä! Ja sitähän nainen nyt ensimmäiseksi on vailla. Yhteinen vessa ja suihkukoppero olivat käytävällä. No ehkä tässä nyt muutaman päivän kestää....

Perjatai-iltana ihanat kouluttajamme Martti Piipponen ja Esa Tapio luennnoivat iltapalan ohessa muutaman tunnin jäljestä ja suojelusta. Ja myöhemmin iltaa jatkettiin vielä kodan lämmössä makkaroiden ja janojuomien parissa .. mutta sivistyneesti.

Jäljelle oli ilmoittautunut 16 koirakkoa joten olin luvannut vetää alkeet aloitteleville koirakoille.
Aamupuuron jälkeen suunnattiin nurmikentälle ja kuivaharjoteltiin miten jäljet poljetaan, mitä jäljellä tehdään ja vielä hippu demostroi käytännössä mitä jäljestäminen on eli tehtiin suora, muutama kulma ja esineilmaisu.

Sitten olikin ryhmän vuoro. Jokainen talloi oman noin 30-50 askeleen makkara joka askeleella jäljen.

Jäljen annettiin vanhentua vartti-puolituntia ja sitten se antaumuksella ajettiin :) 

Joukossa oli ihan vasta-alkajia sekä muutaman jäljen aiemmin ajaneita, joten mielenkiintoista oli seurata paitsi koirien myös ohjaajien toimia miten tarkasti ajettiin eikä hosuttu. Koirien ei annettu ryntäillä  vaan joka nami oli askeleilta poimittava

Aikaa oli niin reilusti, että kaikki ehtivät ajaa kaksi jälkeä ja mukavaa oli huomata koirien parantunut keskittyminen jo toisen jäljen aikana. Mitä näistä koirakoista tuleekaan, kun pohjatyö tehdään kunnolla ja jaksetaan muutaman kerran viikossa harjoitella! 

Yhteisreenejä toivottiin jatkossa ja katsotaan saadaanko keväällä toteutettua ;)

Jäljeltä kipinkapin lounaalle sillä ruokaa joka oli todella HYVÄÄ oli nimittäin tarjolla vähän väliä ja tuntuikin että alkaa ihan reenaamista haitata. Oli aamupala, lounas, päivällinen ja iltapalaa :) Kiire kiire oli sillä lounaan jälkeen pääsisin ajamaan Martin aamulla talloman monen harhan jäljen. Aikas hyvin meni eikä harhalle menty - hyvä mun hipsu :)
Jäljellä pyysin Marttia ohjaamaan hetken ja tajusin vihdoin käytännössä mitä "tuntumalla" ajaminen oikeasti tarkoittaa.
Tajusin, että olen ohjannut aivan liian jäykin käsin ja kireällä liinalla sillä seurauksella, että aina kun hippu on ottanut vauhdikkaamman askeleen liina ei ole antanut liikkumisvaraa vaan on tapahtunut epämiellyttävä TÖKS. Nyt tätä minulle uutta ohjaamistapaa pitää  hartaudella harjoitella sillä vanha tapa on ehkä jo liikaa selkäytimessä ja varmaan tulee edelleen siihen sorruttua.

Osa porukasta mm Tiina ja Jaska olivat Esa Tapion pururyhmässä ja olipa mahtavaa nähdä miten koira on edistynyt. Haukku tuli heti ja puruote oli hyvä. Jaska ei mennyt elokuusa järjestetyssä SBY;n ZTP-testissä läpi koska oli pudonnut hihasta eikä saanut putoamisen jälkeen kunnon otetta hihasta. Nyt päästiin näyttämään ettei se ainakaan koiran rohkeudesta jäänyt kiinni. Hienoa työtä olette tehneet Tiina ja Jaska <3 Ja tietysti maalimiesmestari Eeetee.
Myös hippu pääsi verestämään vanhoja purujuttuja. Eikä ollut haukku unohtunut ja sai jopa kehut edelleen erinomaisesta puruotteesta. Räyh ja mur :)

Sunnuntaina jatkettiin joko tottista tai jäljestämistä eikä tarvinnut kauaa pohtia kumpaan ryhmään kuulutaan.  Hipun jälki oli haastava, pitkä, sisältäen harhat ja monta kommervenkkiä. Lisähaasteita toi  kettu repolainen joka ehti oman aikansa puuhastella jäljellä ja täyttää vatsaansa hipun luomulihpullilla. No kolmetuntia vanhalla jäljellä voi tapahtua kokeessakin ihan mitä vaan mistä et ole tietoinen joten jännä oli nyt nähdä miten hipsu ongelmista selviää. Ja täytyypä tuumata, että taisi tyttö tehdä tällävaikealla jäljellä parhaan työnsä ever. Olin niin ylpeä hipsusta ja varmuus sen motivaatiosta ja kestävyydestä antoi uskoa tuleviin koitoksiin. Ylpeä oli itsestänikin ja uudenlaisesta ohjaamistavastani. Vielä olisi muutama koe tulossa joihin on paikka saatu - oi vitsi kun se ykköstulos nyt jostain kopsahtaisi.. hippu kyllä osaa ja haluaa osata :)

Jäljeltä taas syömään, mutta kappas kun auto ei inahtanutkaan. Päälle unohtunut kylmälaatikko oli tehnyt tepposensa ja tyhjentänyt akun. Hela auto oli kuollut :( Kiva olla siellä pellonreunassa ja ihmetellä että mites ny päivän päätteeksi vaikka kotiin pääsis, mutta eipä hätää -avun toi Volvon tiepalvelu ja jo vajaassa tunnissa oli akun herättäjä paikalla.  Huh helpotusta kotiin päästäisiin, mutta
sitä ennen piti vielä hetkeksi ajaa seuraamaan leirin päätteeksi järjestettä BH-koetta.
Kuudesta koirakosta viisi hyväksyttiin ja osa oli todella hienoja suorituksi, onnea kaikille!

Hieno leiriviikonloppu kaiken kaikkiaan ja jo seuraavaa odotellessa - aina näistä jotain jää käteen ja nyt oli tärkein anti se liinan käsittely :)