GiveMeFive Bokserit

Pennut täytti tänään sunnuntaina 2 viikkoa. Kovasti jo yrittävät tepastella ja silmät on auki.  Niin jännittävää seurata kehitystä ja ehkäpä luonteenpiirteitäkin :) Kaikki on ahneita ja kisa käy hurjana maitobaarin parhaista paikoista.  Aika tasaista on painon kehittyminen, mutta aina joukosta löytyy isoin ja pienin. Tässä pentueessa isoin ja pienin on valkoinen poika. Jos viikolla olikin olo, että jess voitonpuolella ollaan, niin johan takapakkia tuli torstaina, noin tunti tuon yllä olevan kuvan ottamisen jälkeen. Lempi hoiti pennut mallikkaasti ja lähti tapansa mukaan töiden jälkeen vapaalle. Toisin sanoen siirtyi pentulasta sille varatulle oma-aikapedille.  Seurailin Lempin puuhia ja mietin ettei kaikki ole nyt ihan kunnossa ja niinpä vaan se hetken kuluttua alkoi tärisemään. Lämpöä oli selvästi nousemassa. Vaihtoehdot vilisi päässä ..kalkkikramppi, nisätulehdus vai vai vai mitä? Kuulun ihmislajiin joka ei jää odottelemaan seuraavaa käännettä, joten järjestys oli: L

Lempi on tänään ollut kaksi viikkoa mamma-lomalla ja paljon näinkin lyhyeen aikaan on ehtinyt  tapahtua.  Rankan kokemuksen jälkeen kaikki on onneksi kääntynyt parhain päin ja pikkuhiljaa alkaa jännittävimmät ajat olla takanapäin. Lempi on toipunut hyvin leikkauksesta ja ruoka on alkanut maistua entiseen malliin. Pentujen hoitokin alkaa mennä rutiinilla.  Hyvä äippä 💖 Pennut on viisi vuorokautta vanhat, syövät hyvin ja ovat kaikinpuolin reippaita :) Kaikki pennut on tällähetkellä varattu.

Lempillä oli rankka viikonloppu. Torstaina lämmöt putosi viimein alle  37 eikä ruoka enää maittanut ja muutenkin oli hieman huono olo. Yö oli kuitenkin rauhallinen eikä perjantaina ollut mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä, ruokakin vaihteeksi kelpasi. Seuraava yö oli edelleen rauhallinen, mutta aamulla maistui enää lihaliemi ja siihen murennettu liha. Ulkoiltiin monta kertaa päivässä lyhyitä lenkkejä ja Lempi tyhjenteli vatsaa. Koska viikonloppu oli edessä, käytiin vielä varmuudeksi ultrassa. Kaikki oli hyvin ja kaikkien viiden vuokralaisen sydänäänet löytyi. Sunnuntain vastaisena yönä alkoi avautumisvaihe, asianmukainen läähätys sekä petaaminen joka alkoi muuttua lähes raivoisaksi, mitä pidemmälle yö eteni. Päivän mittaan ei enää omat petipehmusteet riittänyt vaan lisää materiaalia piti hakea hyllylokeroista joihin olin vetped-alusia ja pyyhkeitä kauniisti laskostanut. Enää ei maistunut mikään vatsatäyt, mutta sain sen sentään vaihdellen maistumaan lihalientä ja  

Eilen 8.9 tuli ensimmäisestä astutuksesta 63 vuorokautta. Se vaihe, kun itse tahtomattaan alkaa kuunnella yöt toisella korvalla ja jo tuskailla miksei mitään ei tapahdu. Lempi ei tuskaile, mitä nyt muutamana aamuna on oksenellut  eikä ruoka ole maistunut. Ja kasvis alkaa iloitsemaan jess nyt alkaa tapahtua ja varmistaa monennenkohan kerran, että kaikki mahdollisesti tarpeellinen rekvisiitta on varmasti käden ulottuvilla. No sitten käydään lenkillä ja kun tullaan sisälle Lempi tarkistaa ensimmäisenä ruokakupin ja katsoo kysyvästi, missäs ruoka viipyy. Ja kasviksen toivo lopahtaa - ei voi olla totta Lempi, ei sulla enää kuulu olla nälkä. Vaan kun on, ja sitten taas syödään. 9.9 viime yö meni rauhallisesti. Neljältä käytiin ulkona ja Lempi alkoi hieman petailemaan, mutta huomasi kuitenkin tarvitsevansa vielä lisää unta. Aamulla ei ruoka maistunut, hieman lihalientä ja sinne murennettua lihaa lipsutteli.  Petailun lisäksi ei juuri sen enempää ole merkkejä, että synnytys käynnistyisi.

Moi, se olen minä tässä Lempi ja olen hieman hämilläni. Minä en ole kotona tai olen minä siis "jonkun kotona". Olen kuulemma asunut pienenä "täällä kotona", mutta auta armias pitäisikö kaikki muistaa? Tultiin "tänne kotiin" jollain rekka-autolla ja nukuin sohvalla, se tapahtui perjantaina. Oltiin käyty siellä mun lääkärillä ja se heilautti mut, että hupsista vaan sellaselle pöydälle joka surahti. Sitten taas katselvat jotain mun mahajuttuja (se muuten vaan paisuu ja paisuu ) ja tajusin salamana, että just joo ne ihmetteli niitä tyyppejä. Niitä on VIISI, että laske siitä lurjus-Sparrow sun viidet vuokrarästit murrr. Noo sitte mentiin äipän kanssa MUN kotiin ja mun tavaroita alettiin pakata. Me oltiin varmaan taas lähdössä Kolille tai mökille tai jonnekin kivaan paikkaan. Mutta perjantaina olinkin yksin siellä rekassa tai mikä se nyt sitten olikin.  Tai en oikeesti yksin, siellä oli ne mun entisen kodin ihmiset ja JACK SPARROW. Olin aivan että whoot

Karavaanarit pakkasivat auton maanantaina ja kotimatka Lemmenjoelta, Joensuun kautta kohti Keravaa alkoi. Lapissa alkoi hieman jo ruska näyttäytyä ja lähtöaamuna Lappi näytti parhaintaan. Aurinko paistoi ja +14. Lempille oli varattu tiineysröntgen torstai-illalle,  joten kolmen pysähdyksen taktiikalla matka eteni.  Levi-Posio-Manamansalo. Kuusamosta n 50km etelään sijaitsee Suurpetokeskus, monesti on ohi ajettu, mutta nyt stopattiin. Koirasusia, ilveksiä, mikko-kettu ja Sulo Karjalaisen sympaattiset karhut. Kaikki siellä olleet eläimet on loukkaantuneina tai orpoina päätyneet keskukseen. Karhut oli kiva nähdä.. aidan takaa. Suurin karhu Juuso painaa 480kg ja oli kyllä komea näky, eipä tuollaista mesikämmentä haluaisi metsässä kohdata. Torstaina illansuussa oltiin Joensuussa ja suunnattiin Sannan, Veera-tytön  ja Lempin kanssa kuvaamaan masuasukit. Jännittävää ja ihanaa, viisi pientä vauvaa löytyi 💖 hei maailma, täällä me ollaan .. Perjantaiaamu o