Lempin vauvakuulumisia, osa 3

Lempillä oli rankka viikonloppu. Torstaina lämmöt putosi viimein alle  37 eikä ruoka enää maittanut ja muutenkin oli hieman huono olo. Yö oli kuitenkin rauhallinen eikä perjantaina ollut mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä, ruokakin vaihteeksi kelpasi.

Seuraava yö oli edelleen rauhallinen, mutta aamulla maistui enää lihaliemi ja siihen murennettu liha.
Ulkoiltiin monta kertaa päivässä lyhyitä lenkkejä ja Lempi tyhjenteli vatsaa. Koska viikonloppu oli edessä, käytiin vielä varmuudeksi ultrassa. Kaikki oli hyvin ja kaikkien viiden vuokralaisen sydänäänet löytyi.

Sunnuntain vastaisena yönä alkoi avautumisvaihe, asianmukainen läähätys sekä petaaminen joka alkoi muuttua lähes raivoisaksi, mitä pidemmälle yö eteni. Päivän mittaan ei enää omat petipehmusteet riittänyt vaan lisää materiaalia piti hakea hyllylokeroista joihin olin vetped-alusia ja pyyhkeitä kauniisti laskostanut.

Enää ei maistunut mikään vatsatäyt, mutta sain sen sentään vaihdellen maistumaan lihalientä ja  kananmuna-vettä.
Iltaa kohden tuntui ettei mitään edistystä tapahdu rajua läähätystä ja petaamista lukuunottamatta.
Luotto-eläinlääkärin kanssa oli sovittu, että soittaa voi jos hiukankaan epäilyttää ettei kaikki ole kunnossa. Päivän mittaan laitoin hänelle väliaikakuulumisia miten tilanne etenee. Iltakymmeneltä soi puhelin ja eläinlääkäri soitti olevansa klinikalla aloittamassa hätäsektiota ja jos haluamme voimme tulla vielä ultraan tsekkamaan, että kaikki on varmasti pennuilla hyvin.

Ja onneksi mentiin. Ensimmäinen pentu jota Lempi oli yrittänyt työntää ulos, oli asennossa josta sillä ei ollut mitään mahdollisuutta syntyä.  Odotus päättyi sektioon ja kaikki vauvat saatiin onnellisesti ulos. Puolenyön aikaan saatiin mennä katsomaan Lempiä ja Lempin ikiomia vauvoja.
Kaksi keltaista tyttöä, yksi valkoinen tyttö ja kaksi valkoista poikaa 💖
Pennut oli isoja 545-645g, ei kitalakihalkioita eikä häntämutkia. Täydellisiä pieniä bokserinalkuja.

Nyt on kaksi vuorokautta takana, Lempi hoivaa pentuja, välillä hieman turhankin hyvin ja maitoa on riittänyt. Pennut vaikuttaa tyytyväisiltä.
Nyt mennään päivä kerrallaan,  mutta tänään meillä on kaikki hyvin 💖

Jokaisella pitäisi olla onni omistaa eläinlääkäri joka oikeasti välittää - meillä on.
Kiitos Johanna Parkkisenniemi, Keski-Uudenmaan eläinlääkäriasema
Ja iso kiitos tukihenkilöt Mirkku ja Tarja 💕