odottavan aika on pitkä...

Eilen 8.9 tuli ensimmäisestä astutuksesta 63 vuorokautta. Se vaihe, kun itse tahtomattaan alkaa kuunnella yöt toisella korvalla ja jo tuskailla miksei mitään ei tapahdu. Lempi ei tuskaile, mitä nyt muutamana aamuna on oksenellut  eikä ruoka ole maistunut. Ja kasvis alkaa iloitsemaan jess nyt alkaa tapahtua ja varmistaa monennenkohan kerran, että kaikki mahdollisesti tarpeellinen rekvisiitta on varmasti käden ulottuvilla. No sitten käydään lenkillä ja kun tullaan sisälle Lempi tarkistaa ensimmäisenä ruokakupin ja katsoo kysyvästi, missäs ruoka viipyy.
Ja kasviksen toivo lopahtaa - ei voi olla totta Lempi, ei sulla enää kuulu olla nälkä. Vaan kun on, ja sitten taas syödään.

9.9 viime yö meni rauhallisesti. Neljältä käytiin ulkona ja Lempi alkoi hieman petailemaan, mutta huomasi kuitenkin tarvitsevansa vielä lisää unta. Aamulla ei ruoka maistunut, hieman lihalientä ja sinne murennettua lihaa lipsutteli.  Petailun lisäksi ei juuri sen enempää ole merkkejä, että synnytys käynnistyisi. Viikonloppu edessä joten puoliltapäivin omat hermot meni ja oli lähdettävä  ultraan varmistamaan, että pennuilla on kaikki hyvin. Ja olihan niillä.

Eli nyt vaan ootellaan - r a u h a s s a :)

iskääkin jännittää ...