GiveMeFive Bokserit

Pipsa ja Tarmo 2011 Vuosi alkaa olla pikku hiljaa paketoitu, Hipulle se tietää lelun ja herkkuja, mutta ne on hys hys : ) Mitä Lempillä on omassa masupaketissa, siitä toivottavasti kuullaan kuukauden kuluttua 💓 Yleisesti ottaen vuosi on tuonut lähinnä vain hyviä asioita niin henkilökohtaisesti, kuin muutenkin. Tuloksiakin on tehty, Lempi suoritti luonnetestin hienolla tuloksella ja Jaska ZTP:n, Hippu useammankin hienon tuloksen erikoisjäljellä. Mutta pääasia on, että kaikilla kasvateilla on elämä mallillaan, kiitos siitä : ) Tälle vuodelle ei taida tulla enää päivityksiä joten toivotan kaikille teille Ihanaa Joulunaikaa ja parasta mahdollista Uutta Vuotta 2017 💗

Sunnuntai aamuna 11.12 ajelin kohti Riihimäkeä, sillä minulla oli siellä sovittu tapaaminen Jaskan kanssa. Lähtisimme pitkästä aikaa kahdestaan reissuun, muutaman päivän "lomamatkalle" Joensuuhun. Matka oli tarkkaan harkittu ja ollut pitkään haaveissani, sillä meillä olisi Jaskan kanssa suunnitelmissa treffit Hipun tyttären Lempin kanssa. Tosin Jaska ja Lempi eivät vielä tässä vaiheessa olleet tietoisia asiasta :) Jaska Tämä yhdistelmä GiveMeFive Jack Sparrow & GiveMeFive Sweet Cinderella on ollut haaveeni ja mitä enemmän tätä olen pohtinut niin sitä paremmalta on tuntunut. Halusin tulevan pentueeni taakse mahdollisimman paljon kantanarttuani..maailman ihaninta Lisaa <3 joka oli siis Jaskan emä ja Lempin mummo. Lisa Lisa n luonne oli upea, se oli varma ja itseriittoinen..ja toisaalta taas raivostuttava prinsessa. Niin täydellinen alfa-narttu ja jonka yli ei kukaan kävellyt. Tosipaikan tullen tiesin, että se puolustaisi minua henkeen ja vereen, mitä vasta

Matka taittui illan pimetessä ja kunnon rankkasateessa. Positiivista oli ettei matkaa ollut tuon enempää sen verran kurja tuo keli oli. Ensimmäinen leirintäalue joka tsekattiin oli kuin mikä tahansa parkkipaikka vailla mitään palveluita..edes vessaa, joten seuraavaa etsimään. Tie nousi korkealle vuorelle ja tuolta löytyi aivan huikea leirintäalue Camping Iqeldo. 260 sähköllistä vaunupaikkaa, mökkejä, ravintola, kunnon suihkutilat ja veskit. Ravintolasta sai maukkaat pizzat ja hyvää ranskalaista viiniä juhlapäivänkunniaksi, niin johan alkoi elämä taas hymyillä.   Ihanaa oli lukea onnitteluviestejä facebuukista ja vihdoin alkaa tajuta, että me oltiin niin tehty   mitä on satoja kertoja harjoiteltu ja minkä hippu niin hyvin osaa. Parasta oli vielä tajuta se, mitä tarkoitettiin minulle aiemmin tulleissa tsempityksissä hoetulla sanalla”nauti”. Lauantaina sana ”nauti” vielä oli lähinnä ihmetyttänyt ja harmittanut… siis täh, nauti?..mitä ihmeen nauttimista tässä on? Maha sullottu t

Sunnuntain vastainen yö menikin sitten kelloa tuijottaessa ja pohtien kaikkia mahdollisia asioita mitä nyt päässä voikaan pyöriä..ja tietysti niitä pikkupossuja. Toisaalta, ajattelin olkoot, ei haittaa vaikken nuku, nukunpahan sitten seuraavana yönä -tästä en enää ota lisästressiä.  Seitsemän jälkeen pomppasin ylös, hippu ulkoilemaan lippumiehen kanssa ja kisavalmisteluihin. Yhdeksältä oli lähtö hotellilta ja me omalla autolla – jee kaikki oli taas niin ihanaa. Kisapaikalle oli vajaan tunnin matka ja joo, kyllähän se tie joka vuorille lopulta lähti viemään oli sanotaanko vähintään haasteellinen meidän ajoneuvolle… perässämme ajoi kuitenkin  apumies, joka tilanteen niin vaatiessa kyyditsisi meidät perille.  Pääsimme lähes perille, viimeinen nousu n 300m oli kuitenkin liikaa ja auto jäi parkkiin alapellolle. Liinat mitattiin ja merkittiin ja jälkinumerot vedettiin hatusta. Arvonnassa voitin   toisen lähdön ja jee, paitsi että itse iloitsin olla alkuppäässä- t

Lauantaista ei paljoa ole kertomista. Kaikki muut paitsi suomalaiset pakkautuivat autoihinsa ja lähtivät kisapaikalle.   Parkkipaikka ammotti tyhjyyttään eikä kuppilasta kuulunut joka aamuista kielien älämölöä. Paska fiilis suoraan sanottuna ja itsevarmuus nollassa. Tämänkö takia kaikki tämä vaiva nähty, että istutaan kuppilassa mulkoillaan toisiamme ärtyneinä ja surffataan netissä...mutta olihan niitä ikymmeniä nostatus ja tsempitys viestejä ihanaa lukea. Kiitos, kun olitte ajatuksissanne mukana : ) Vaikken ikinä treenaa kisapäivän alla halusin nyt pellolle. Aiemmista harjoituksista ei ollut jäänyt kovin hyvä mieli ja halusin nyt varsinkin nostaa Hipun mielialaa, ehkä oma olokin tuntuisi taas paremmalta.  Ajettiin pellolle jossa muut joukkueet olivat viikolla treenailleet ja löydettiinkin hyvä paikka. Askelsin pelkästään viidenkymmenen askeleen suoran ja piilotin pallon traktorin uraan. Odotin vartin tihrutin itkua, masensi ja stressasi niin kaikki.   Hyvä mieli palasi,

Perjantaina alkoi tapahtua ja kaikki joukkueetkin olivat vihdoin päässeet perille. Atibox-toimisto oli auennut ja oli joukkueiden rekisteröityminen, samoin tein myös Atibox-kauppa aukesi ja sain ostettua himoitsemani Atibox-hupparin, 35€ :) Yhdeltä oli joukkuejohtajien ja tuomarien tapaaminen. Se olikin varsin hyödyllinen tilaisuus ja sain vastauksia moneen mieltäni askarruttaviin asioihin. Kuten varmistuksen, että suomenkielellä ilmoittaudun, liiviä saa pitää, sillä täytyyhän eväät johonkin pakata.. tuomari vitsaili. Koiraa ei saa kiittää muusta kuin ilmaisusta. Tuo viimeinen seikka aiheutti jonkinasteista riidanpoikasta varsinkin Italian joukkuejohtajan suunnasta, sillä säännöissä ilmoitetaan koiran maltillisen kiittämisen/kehaisun olevan muutamia kertoja jälkeä ajettaessa sallittu. Tuomarit pysyivät kuitenkin päätöksessään, joten pisteitä lähtee jos turhia puhelet. Selvisi sellainenkin seikka, että kisat joiden oli alun perin pitänyt sijaita aivan hotellin tuntumassa o