Lempin pienet hippuset 2 viikkoa

Pennut täytti tänään sunnuntaina 2 viikkoa. Kovasti jo yrittävät tepastella ja silmät on auki. 

Niin jännittävää seurata kehitystä ja ehkäpä luonteenpiirteitäkin :) Kaikki on ahneita ja kisa käy hurjana maitobaarin parhaista paikoista.  Aika tasaista on painon kehittyminen, mutta aina joukosta löytyy isoin ja pienin. Tässä pentueessa isoin ja pienin on valkoinen poika.

Jos viikolla olikin olo, että jess voitonpuolella ollaan, niin johan takapakkia tuli torstaina, noin tunti tuon yllä olevan kuvan ottamisen jälkeen.

Lempi hoiti pennut mallikkaasti ja lähti tapansa mukaan töiden jälkeen vapaalle. Toisin sanoen siirtyi pentulasta sille varatulle oma-aikapedille.  Seurailin Lempin puuhia ja mietin ettei kaikki ole nyt ihan kunnossa ja niinpä vaan se hetken kuluttua alkoi tärisemään. Lämpöä oli selvästi nousemassa.
Vaihtoehdot vilisi päässä ..kalkkikramppi, nisätulehdus vai vai vai mitä?

Kuulun ihmislajiin joka ei jää odottelemaan seuraavaa käännettä, joten järjestys oli: Lempi autoon ja vasta matkalta soitto eläinlääkäriasemalle, jotta tulossa ollaan
Päästiinkin heti sisään ja nisätulehdushan Lempille oli pamahtanut päälle, kuin salama kirkkaalta taivaalta.  Onneksi vain yksi nisä oli tulehtunut, mutta se olikin se paras nisä, se oli jo kivikova ja kovin kipeä.  Vaikka nisä oli jo hurjan näköinen, tulehdus oli kuitenkin vasta aluillaan ja nisästä tuli edelleen hiukan maitoa, ei onneksi verestävää vuotoa

Kotihoidoksi saatiin suihkutella nisää lämpimällä vedellä ja pyrkiä lypsämään varovasti. Pennut sai luvan myös imeä nisää joka olikin hyvä sillä lypsämällä ei maitoa herunut. Ennen imetystä siis suihkuttelin nisää ja sen jälkeen vielä haudoin ja hieroin varovasti.

Tulehdus olikin sitten lopulta niin ärhäkkä, että se tukki tiehyeet ja maitoa sain lypsettyä tipan kerrallaan. Nisä oli arvatenkin hirvittävän kipeä, mutta ihme kyllä pennut sai sitä polkea ja  imeä. Lempi sai taas antibioottikuurin, mutta siitä huolimatta tilanne äityi niin pahaksi, että pieni alue  alkoi mennä kuolioon. Suihkuttelin, lämmittelin kaurapusseilla, hieroin ja varovasti yritin lypsää eikä mitään edistystä tapahtunut. Kunnes poks, nisään poksahti pieni reikä ja sieltä alkoi valua mönjää.

Ja eikun soittamaan. Ensin naapurille jota olin jo päivällä varoittanut mahdollisesta Viikin reissusta ja sitten soitto Viikkiin. Tammiston yöpäivystykseen, kun en sattuneista syistä mene. Pennut laatikkoon ja sairaalaan.
Sisään päästiin heti ja virolinen ell Jaan tutki nisän ja puisteli päätään, että pahalta näyttää - ihan kuin en tosiaan itse sitä ollutkaan tajunnut. Antibioottia suoneen ja Lempi olisi pitänyt jättää sairaalaan seurantaan + että olisivat aloitettaneet Galastop-hoidon, jonka seurauksena maidontulo tyrehtyisi. Toisin sanoen Lempiltä olisi viety emon tärkein tehtävä - pitää omat vauvat hengissä.

Onneksi vaikka huoli Lempistä oli kova, sen verran oli omaa älliä päässä, että kaksiviikkoisilta pennuilta ei ihan noin vaan äidinmaitoa evätä. Niinpä päästiin Lempin ja vauvojen kanssa kotiin, Lempillä muutaman päivän kuuppa päässä ja valvottua imetystä jottei pennut pääse imemään tulehtunutta nisää. Se onkin sitten tapahtuma omaaluokkaansa. Viisi ahnetta ja vikkelää pentua hyökkää kuin piraija-lauma nisien kimppuun. Taistelu on kova kuka parhaat saa päältä. Lisäksi joukossa on minun käsi pitämässä pyyhettä tulehtuneen nisän päällä, jottei kukaan pääse siihen käsiksi.Armotonta taistelua on kyllä.
Nisää huuhdellaan kolmesti päivässä ja puristetaan tyhjäksi maidosta ja ällömönjästä. Nyt sunnuntaina tisu on jo parempi eikä mitään eritteitä ole enää valunut. Lempi on toipunut entiselleen ja hoitaa pentuja loistavasti. Ihana äippä 💖