kolmas FH2-tulos

Kolme FH2-tulosta yhdelle kesälle ei ole ollenkas tyhmempi juttu ja kun tulokset eivät ole edes rimaa hipovia vaan 86-80-86 niin tyytyväinen pitää olla  :)

16.10 lähdettiin ajelemaan Hipun kanssa Kuortaneelle tarkoituksena osallistua 17.10 Ruttukuonojen kokeeseen, tuomarina Timo Leppäkorpi. Yöpyminen missä - oli perjantaiaamuna vielä vaiheessa, mutta muutamaa tuntia ennen Kuortanetta selvisi, että saisin kuin saisinkin peruutushuoneen urheiluopistolta ja hitsi olipa kiva kämppä. Ihan siisti ja saunakin vielä.
Asettauduttiin mökkiin, laitoin saunan päälle ja eikun lenkille. Kolmen kilsan lenkki meni niin sukkelaan, että ehdin vielä kipaista päivällispöydässä ennen saunaa ja jess sitte olikin mukava ottaa lonkero kätöseen ja nollata aivot salkkareiden äärellä :D

Ihanata, kokeeseen ilmoittautuminen olisi vasta 10.30 joten pitkä aamu oli valmistautua lähtöön. Käydä kaikessa rauhassa kunnon lenkillä ja aamupalalla.
Kokeeseen ei sitten tullut kuin kaksi koirakkoa ja molemmat kakkoseen. Sain arvonnassa ykköslähdön ja se oikeastaan onkin aina se mitä toivon, Eipä sitten mene päivä jännittäessä.
Jälki lähtikin sujumaan hyvin, mutta hittolainen eka esine .. Hippu kyllä selvästi osoitti sen huomanneensa, mutta tyynesti hetkellisen epäröinnin jälkeen totesi, että ei oo hyvä ja jatkoi matkaa. Argh, että suututti itseä kävellä esineen yli...

Toinen esine ja taas ilmaisi huomanneensa, muttei pysähtnyt?? enkä tajunnut, ehtinyt, ymmärtänyt nyppästä liinasta.. prkle. Ja taas sama juttu kolmannella esineellä. Nyt kyllä ehdin reagoimaan, mutta tuo juukeli oli vaan nopeampi ja taas jäi esine.. mitä hemmettiä... Että huhhei vaan ja näinkö tässä nyt tepastellaan jälki  ilman esineitä maaliin.
Neljännellä meni maahan - oi huoh mikä helpotus. Sain kehuttua ja kuiskuteltua, että persikka nyt sitten teet tarkasti sen loppumatkan tai ei kunniankukko laula.
Loppu menikin sitten ok ja kunniankukko lennätti hipulle herkut autoon :)

Jälki ei tuottanut missään kohtaa ongelmaa, joten se ykköstulos olisi hyvinkin saattanut paukahtaa ilman nuita puutteellisia esineilmaisuja tai sitten ei, ehkä olisi tullut jotain muuta hämminkiä matkalle who knows.
No Kuortatneelta 80 pistettä oli ihan jees ja kolmen edellisen epäonnistuneen kokeen jälkeen kelpas kyllä loistavasti - KIITOS :)

24.10 SBY;n Lahden alaosaston kokeessa tuomarina Eeva Hiltunen ja taas me yrittämässä sitä ykköstä..
Tällä kertaa sain lähtönumeroksi 3 joten jännityksen puolellehan tää odottelu meni.
Ykkösluokan koirat oli olleet jo aamusta, eikä yhtäkään onnistunutta suoritusta ollut tullut.
Iltapäivällä tuomari toivotteli meille osallistujille hyvää ja rehtiä kisaa ja peräänkuulutti kakkosilta sitten edes niitä tuloksia.

Ensimmäinen osallistuja ei saanut tulosta, kakkonen teki hienon ykköstuloksen 92p ja kolmas siis me.. lähtö sujui hienosti ja esineet nousi toinen toisensa perään, tosin vinoin ilmaisuin. Kulmat ihan ok, kaari olisi voinut mennä pyöreämmin. Harhat meni ilman sen kummempaa tarkistelua, mutta toinen vai olisiko ollut jopa kolmas piikki meinasi koitua kohtaloksi. Hippu etsi ja etsi, tarkisti oikealle, tarkisti vasemmalle, tuli minua kohti, kävi tervehtimässä tuomaria, taas meni piikin kärkeen ja puntaroi vaihtoehtoja mihin tästä nyt sitten lähtis. Onneksi se on niin sitkeä sissi tuo mun hippu, ei se hevillä luovuta. Se ei koko aikana poistunut, kuin pienen matkan jäljeltä ja teki töitä koko ajan joten ei ollut pelkoa, että suoritus keskeytettäisiin. Ja oi onnea sillä nyt oli kyllä onnea roimasti matkassa niin se vaan oikea jälki lopulta löytyi :D Pakko siellä piikin päässä oli jotain hämminkiä olla tapahtunut koska se tuotti niin paljon vaikeuksia ...
Onneksi hippu on nopea jäljestäjä joten muutaman - ehkä jopa viiden minuutin dusaaminen tuossa yhdessä kulmassa ei kuluttanut jäljestysaikaa loppuun.
Kyllä tuntui jälki pitkältä, mutta maaliin päästiin 86p  ja hei kuulkaas - koiralla oli parhaat päivät päällä :)

Ensimmäinen kultainen koulari...
Ihana, niin taitava Hippu <3