Aina sydämessä - mun oma Lisa

Aikaa on kulunut viime tekstailusta - ei vaan ole löytynyt intoa kirjoitella.

Syksyyn on mahtunut niin iloa kuin surua. Iloa oli esikoisen avioituminen, surua Lisasta luopuminen.

Elokuun iltana annoin normaalisti tytöille kalkkunankaulat rouskuteltavaksi. Syönnin jälkeen ihmettelin onko Hipun juoksut jo alkaneet, kun oli veritippoja lattialla, mutta ei veritipat oli lähtöisin Lisan suusta ja kauhukseni tajusin posken luusyövän levinneen suuhun :(
Maanantaina surullinen soitto omalle eläinlääkärille ja tiistaille sovittiin Lisan viimeinen käynti Johannalle.  Maanantai-iltana käytiin tekemässä Lisan viimeinen jälki. Se oli niin taitava, hienot kulmat ja maahanmenot esineillä. Leikittiin pitkään vielä pellolla ja nautittiin viimeisestä yhteisestä illasta.  Tiistaina Lisa nukahti syliini, Ikävä on ihan hirveä, eikä mene päivääkään ettei Lisa olisi mielessä, se oli jotenkin vaan niin suuri persoona- ei sellaista koiraa ole eikä tule toista.

Lisan muistovideo <3
https://www.youtube.com/watch?v=BtkhcHgvm20&feature=youtu.be