Elämä on ... parasta aikaa

Kesäkuu ja heinäkuun alku hurahti niin ettei perässä meinannut pysyä. Ihana oli olla taas kotona ja päästä pihahommiin. Vuosiin en ole ollut kiinnostunut puutarhasta sen enempää, kuin että nurmi kerta viikkoon leikataan. Nyt jostain syystä innostuin ostamaan ja uusimaan vesiaihion ympäriltä kasveja.

Vuosia siinä on ollut lähinnä vain kirsikkapuut, havuja ja puskia. Raivasin puskia pois ja haalin kukkia tilalle.

Rymättylän mökiltä muistoksi ottamani äidin kasvattamat Palavarakkaudet istutin keskiön parhaalle paikalle. Sen ympärille sitten guuglettelin "ehkä"sopivia kasveja. Toivottavasti kaikki viihtyvät :)

Niin intona olin puutarhatöistä, että välillä tuntui vaikealta jopa lähteä jälkihommiin ja se on kuitenkin ollut se prioriteetti yksi harrastus :D Mutta joo pellolla on käyty ja eteenpäin päästy. Ilmaisut alkaa jo suurin piirtein ja silloin tällöin onnistua. Mutta tietääpä mitä harjoitella. Ihanaa on huomata, että Hilla omaa samaa intoa jälkeä kohtaan mitä Hippu-mummo aikoinaan. Isot on saappaat Hillalla täyttää, mutta niin kuin joku joskus viisaasti sanoi.."Hillalla on ihan omat saappaat täyttää"-sen yritän treenatessa muistaa. Hippu oli Hippu 💖Hilla on Hilla 💖 Niin ikävä Hippua 😥 Mutta ilman ikävää ei ole muistoja.

Heinäkuun loppupuolella pakattiin taas Kabe ja lähdettiin kohti pohjoista. Ei millään kiireellä edetty, parasta kun on ajella uusia teitä ja hakeutua uusille leirintäalueille. Ekana päivänä ajettiin Ähtäriin, käytiin mummun ja papan haudalla. Siitä Alavudelle tsekkaamaan tulevan Bokseriyhdistyksen Superviikonlopun näyttelyiden kenttä. Hieno urheilukenttä olikin.

Sieltä sitten Halsualle..leirintäalue mainostaa 400 sähköpaikkaa, joten ihan pakko oli nähdä millainen on noin iso paikka. Ja juu, kyllä suositella voi! Todella siistiä ja ystävällinen isäntäpariskunta. Aamupala oli hauska kokemus, sillä emäntä kun oli lähtenyt tukkuun, oli karavaanari-kaveri kutsuttu keittiöhommiin. Ilmeisesti ihan alan ammattilainen, mutta se jäi kysymättä. Pääasia, että vatsa tuli täyten ja hyvää oli :) Kuva on lenkkipolun varrelta, oli niin sievä mökki joen varrella.

Seuraavaksi tie vei Puolangalle. Hyvä tuuri kävi, ehdittiin juuri useamman vaanarin edestä varata superpaikka, ja sitten kenttä olikin täynnä. Harvoin on jouduttu leirintäalueisiin pettymään, eikä niin käynyt nytkään. Itse arvostan hyviä huoltorakennuksia ja ne tulee ensimmäiseksi tsekattua. Siistiä oli, useampi toiletti ja suihkukoppi :) Jos sähkötolpassa yöpymisestä maksaa sen reilut 30€ niin kyllä mielellään käyttää niitä palveluja, joita leirintäalue tarjoaa.

Puolangalta ajettiin Nivalan kautta ja ihmeteltiin sellaista paikkaa, kuin Grazy world. Eipä ois tullutnähtyä tuollaistakaan paikkaa, jos ois posotettu nelostietä. Tosi hienosti tehtyjä, eri aikakausiin liittyviä juttuja.