hippuset autoilee..

Toi mamselli on puhunut meille koko viikon jostain jännästä retkestä. Sou, no me on käyty lenkillä - joo mutta ei se ollut enää jännää. Me on käyty tien vieressä jossain kaapissa mamsen sylissä istumassa ja mamse selitti, et hippuset noi pörisevät ku tiellä kulkee on autoja niitä täytyy muistaa varoa. No just niin et ollaan niinku tyhmiä?  Jokatapauksessa me alettiin täristä, mut ei siks et ois silleen kauheesti pelottanu, vaan siks et oli hiukka kylmä. Sit yks päivä me nähtiin se pelottava otus taivaalla joka huusi meille rumasti KRAAK, mutta ei sekään ollu mikään retki, se oli kuulemma joku varis..

No nyt sunnuntaina meille laitettiin taas ne narut kaulaan ja mentiin ulos nuuskimaan jotain vekotinta. Mamse sano, että no niin - nyt hippuset pääsee autoajelulle. AUTO - voi meidän lyhyt elämä, justhan se oli höpöttänyt, että niitä pitää varoa ja nyt se oli viemässä meitä kohti tota autoa. 

NYT meinaan alko pelottamaan.

 Et heippa vaan täällä sitä nyt ollaan..... Mamse kyllä taas höpöttää, että ei tarvii jännittää tää on kiva retki. Mut me ei nyt olla varmoja voiko sen juttuihin enää luottaa....

 Jos tää on nyt se pelottava auto nii ei toi ääni ole ollenkaan niin paha, ku se joka me on kuultu ulkona. Brum brum aika huisii. Toi mamsen mies vääntää jotain juttuja ja sit me liikutaan ees taas. Mamse pitää meistä aika tiukasti kiinni ettei me vaan karata tai pudota..

 Wuhuu täällä me mennään, vai meneeks noi jutut jotka on tuolla ulkona? Me ei ny olla ihan varmoja, mut mamse kyllä sanoo, että ne on me jotka mennään. Huisii, me ollaan nyt sillä jännällä retkellä ja me mennää kuulemma katsomaan kylälle jotain jouluvaloja. Ei ne valot sit ollukkaan päällä, mutta meille tää oli kuulemma harjoitusta mikä on auto ja mitä siellä tehdään. Ei me kyllä kauheast päästy tekemään, me vaan istuttiin ja kateltiin. Kait se sitten oli se jännä juttu mistä on viikko puhuttu..... aika tylsä retki.

Me vähän kateltii toisiamme ja naureskeltii, et hoh hoijaa noita ihmisiä, että ne näkee vaivaa jännätä tälläsiä simppeleitä juttuja. Mut oli meillä silleen kyllä ihan kivaakin, ku oltii taas niinku isoja ja meitä kehuttii miten rohkeita me oltii. Tiistaina me mennään kuulemma taas ajelulle, ku me meil on joku tarkastus jollain asemalla. Äippäki tulee sit mukaan, se on meistä kivaa ja ihan jees et sekin pääsee retkelle. Se oli kait ollu hiukan huolissaan missä me ollaan kun se tuli heti tsekkaan et ollaanks me kunnossa ja et ollaanks me kans ne samat hippuset. Ei se meistä enää nii paljo välitä ku ennen ja se on vähä surullista, siks meist oli ihan kiva ku se taas tuli meitä moikkaamaan. Me yritettiin juosta sitä kiinni, kun meille oli tullu maitojano, mut se vaan seilas ees taas ja me jouduttiin roikkuun niis hanois ihan kybällä et edes vähä ehittäis hörppästä. Mamsekin alko sitä sit puolusteleen ja sanoon et ei me saada silleen roikkua ja ettei äipän tartte meistä enää huolehtia ku me ollaan mukamas jo niin isoja... välillä on tosi tyhmää olla iso.