bye bye bella - sweet cinderella
Ei auttanut päivien alaspäin laskeminen - se päivä, kun hippuset muutti omiin koteihinsa koitti kuitenkin : /
Lauantaina lähti Rölli-hippunen ja olihan se meille kaikille kova paikka, mukaan lukien myös pieni Lempi-hippunen. Samantein, kun Röllin takana ovi sulkeutui se istui hetken paikallaan aivan kuin miettien tapahtunutta, hiippaili sitten pentulaan ja käpertyi nukkumaan.
Ruoka ei enää tahtonut maistua, kun ei tarvinnut kiriä ja varmistaa ettei Rölli hyökkää jeesaamaan kupin tyhjennyksessä. Lempi oli selväsi surullinen ja äippäkin vietti huomattavasti enemmän aikaa sen seurassa. Yöt se nukkui sänkyni vieressä ja nukkuikin rauhallisesti, herkkäunisena havahduin vain kerran pari yössä, kun se hipsutteli pisulle tai juomaan.
Tiistaille oli sovittu Lempin luovutus ja herättiin jo kuudelta aamutoimille. Voi sitä venytystä ja haukottelua ja vielä olisi pitänyt ruuan maistua. Lempillä oli kuitenkin pitkä matka Joensuuhun edessä joten kyllä piti syödä ja ehtiä mutustella jotain vielä hiukka myhemminkin, että jaksaa matkustaa.
Aamupäivä kului niin nopeasti. Siivottiin yhdessä kenneli niin kuin joka aamu, minä luuttusin ja Lempi auttoi parhaansa mukaan rättiä metsästäen. Ja kun rätti jäi kiinni se piti ravistaa vielä hengiltä, Lempi on kyllä kovin tosissaan tuon rätin kanssa :) Uskoisin, että Lempin kohdalla saalis on se juttu, Röllillä ahneus. Mummon kanssa leikittiin paljon ja papparaistakin sai taas härnätä, tosin jonkin asteinen kunnioitus on selkeästi edelleen olemassa. Mutta mummmoa ja äippää saa retuuttaa. Lempi roikkuu äipän poskessa ja äippä kuljettaa sitä niin bokserimaisesti etujalkojensa välissä.
Lauantaina lähti Rölli-hippunen ja olihan se meille kaikille kova paikka, mukaan lukien myös pieni Lempi-hippunen. Samantein, kun Röllin takana ovi sulkeutui se istui hetken paikallaan aivan kuin miettien tapahtunutta, hiippaili sitten pentulaan ja käpertyi nukkumaan.
Ruoka ei enää tahtonut maistua, kun ei tarvinnut kiriä ja varmistaa ettei Rölli hyökkää jeesaamaan kupin tyhjennyksessä. Lempi oli selväsi surullinen ja äippäkin vietti huomattavasti enemmän aikaa sen seurassa. Yöt se nukkui sänkyni vieressä ja nukkuikin rauhallisesti, herkkäunisena havahduin vain kerran pari yössä, kun se hipsutteli pisulle tai juomaan.
Tiistaille oli sovittu Lempin luovutus ja herättiin jo kuudelta aamutoimille. Voi sitä venytystä ja haukottelua ja vielä olisi pitänyt ruuan maistua. Lempillä oli kuitenkin pitkä matka Joensuuhun edessä joten kyllä piti syödä ja ehtiä mutustella jotain vielä hiukka myhemminkin, että jaksaa matkustaa.
Aamupäivä kului niin nopeasti. Siivottiin yhdessä kenneli niin kuin joka aamu, minä luuttusin ja Lempi auttoi parhaansa mukaan rättiä metsästäen. Ja kun rätti jäi kiinni se piti ravistaa vielä hengiltä, Lempi on kyllä kovin tosissaan tuon rätin kanssa :) Uskoisin, että Lempin kohdalla saalis on se juttu, Röllillä ahneus. Mummon kanssa leikittiin paljon ja papparaistakin sai taas härnätä, tosin jonkin asteinen kunnioitus on selkeästi edelleen olemassa. Mutta mummmoa ja äippää saa retuuttaa. Lempi roikkuu äipän poskessa ja äippä kuljettaa sitä niin bokserimaisesti etujalkojensa välissä.
Puoliltapäivin perhe saapui hakemaan hippusta kotiin ja vaikka kuinka yrittää iloita perheiden ilosta saada pentu, kyllä se oma luopumisen ikävä putkahtaa pintaan eikä itkulta voi välttyä.
No kait tähän oli jossain määrin ehkä valmistautunut, kun järki kerrankin oli voittanut ja tiesi ettei kumpaakaan pentua voi kotiin jättää. Kahdeksan viikkoa meni kuitenkin aivan liian nopeasti...
Upea aika tuo oli ja taas voi huokaista helpotuksestakin, aivan mahtavat pennut saimme ja taas kerran löytyi erinomaiset kodit. Nyt on aika kääntää sivua ja keskittyä taas omiin koiriini. Hippusten tarinat jatkuvat omilla tahoillaan ja niistä varmasti vielä kuullaan :)
Onnea matkaan pieni Lempi-hippunen tuo paljon iloa omalle ihanalle perheellesi ! Veljesi lailla sinä olet reipas ja rohkea pentu te tulette pärjäämään :) Ikävä mun hippusia ...........
Jee, Lempi oli muistanut kirjeellä ja omistajien luvallahan näitä julkaisen.
Salomon eli Salo on hippusen ISOveli, 8,5v Rotweiller .
Myös Rölliltä oli tullut terveisiä, että hyvin menee, tosin Kaapo- isoveli on pikkuhiljaa alkanut aavistella pahinta ettei tuo Rölli ollutkaan vain käymässä...
..mutta tässä lempin kuulumiset, kiitos Sanna :)
Pikku hippusen kuulumisia...
"Hienosti on meillä mennyt ja yölläkin heräsi vain kerran pissille, no vähän piti siinä samassa hänen leikkiä ja rieputtaa lelua ;) Aamulla kun heräsin, hmm...neiti nukkui siinä minun tyynyllä niin tyytyväisenä! Oli sitten jollakin ilveellä kiivennyt lattiatasolta vähän ylemmäs. No makoiset unet oli minun ja Veeran vieressä.
Aamulla maistui jo ruokakin, tosin minun piti olla siinä vieressä, yksinhän ei voinut syödä :) Ulkona on nyt lauhaa, ja Lempi on hurjasti tykännyt pieniä aikoja leikkiä lumessa. Ja sinne on pääsääntöisesti tullut pissitkin.
Lapsia se alkuun katsoi, että mitähän nuo on...Mutta eipä mennyt kauaakaan, niin siellä se Lempi menee lasten perässä ja riiputtaa lelua mukana. Paljon se onkin jaksanut tutustua ja leikkiä, mutta sitten kun nukahtaa niin pitkät unet ottaa.
Salon se kohtasi eilen portin läpi, molemmat saivat nuuhkasta. Salo oli aivan monttu auki, mitäs tämä on, mutta ei juurikaan ollut kiinnostunut. Tänään olen ollut sitten koirien kanssa yksin kotona, niin tehtiin tuossa Salon kanssa lumitöitä ja sitten otin myös Lempin ulos, Salo vähän jäykisteli ja ihmetteli, mutta ei sen kummempaa. Sisälläkin Salo on rentoutunut Lempin lähellä, mutta täytyy antaa aikaa myös Salolle ja pikku hiljaa totuttautua. Lempihän ulkonakin jo haukkui ja murisi ja niin olisi tehnyt mieli leikkiä, ei ainakaan yhtään pelottanut :D
Aikamoinen persoona tuo on, aivan ihana, kaikki odotukset täyttänyt. Kaikkea pitää kokeilla, mutta heti uskoo kun kielletään. Paljon pyörii minun seurassa ja tiirailee mitä milloinkin tapahtuu. Kaikessa pitää myös olla mukana :) Ei paljon stressaile ja rentoutuu/ sopeutuu hyvin uusiin tilanteisiin.
Sirpa hyvät eväät olet pennulle antanut!"
Kommentit
Lähetä kommentti