bye-bye darling Prince Charming

Rölli muutti eilen omaan kotiin.
Jotta varmasti ehdin riittävästi sääliä itseäni aloitin itkut jo aamusta. Byäää, kun mun ihanat hippuset iloisina hännät heiluen juoksivat vastaan. Miten näistä voi luopua - kun ei vaan voi eikä mitenkään :(
On niin  helppoa inhimillistää koirat ja miten ne tulisivat ikävöimään minua ja äippää ja pihaa ja meidän yhteisiä hetkiä, mutta tietysti ennen kaikkea MINUA! Eihän niillä voi olla ihana elämä ilman MINUA!

Luovutus oli sovittu yhdeltä, joten onneksi oli aikaa touhuta muutama tunti hippusten kanssa ihan rauhassa. Käydä ulkona juoksemassa, leikkiä ja niin tietty myös nukkumiseen piti jäädä aikaa.
Pakata pentureppua, kirjoittaa sopimuspapereita ja taas itkeä tihruttaa.... Tää on just tätä - mitä en muistanut pentuetta suunnitellessani, niistähän joutuu myös luopumaan :(
Kaikki mitä piti muistaa edellisestä kerrasta oli niin helppoa unohtaa, kun nuo pienet taas kerran maailman fiksuimmat ja kauneimmat pennut touhusivat ympärilläni.

Niinhän se oli, että steressiä oli astutusmatkasta, oli stressiä tuleeko pentuja, oli murhetta meneekö raskausaika hyvin ja oli stressiä miten onnistuu synnytys, selviääkö hippu, onko pennut terveitä. Ja lopulta ne kauhun hetket, kun synnytyksen edetessä kaikki ei mennytkään oppikirjojen mukaisesti :( Huoli selviävätkö syntyneet pennut ensin sen muutaman päivän, sitten viikon, sitten kaksi jne
Ja sitten tämä luopumisen hetki. Ei voi käsittää mitä järkeä tässä kaikessa on?
Mutta kai tässä jotain maagista on oltava... se onni kun seuraa näitä hippusten touhuja, miten ne päivä päivältä kehittyvät ja kasvavat. Iloita, kun emo hoitaa, kun silmät aukeaa, kun jalat kantaa ja vihdoin se ensimmäinen hännän heilutus. Ja ilo siitä, kun pentu selvästi ilahtuu kuullessaan tutun äänen. On tässä kuitenkin niin paljon ihania hetkiä joita muistella ja tirauttaa kyyneleitä, että taasen ne ikävät puolet unohtuu.

Kaikkea hyvää pieni Rölli-hippunen sinä pärjäät kyllä :) Onnea hippusen perhe! Saitte ihanan pennun ja pentu sai ihanan perheen, Kiitos !

Ihanaa, tätä kirjoittaessani oli tullut Rölliltä ja perheeltä sähköpostia, KIITOS  :)

(Kaapo on sitten hippusen uusi isoveli ja rodultaan kääpiöpinseri)

"Ajomatka sujui rauhallisesti ja Mustissa ja Mirrissä käydessäni saikin sitten olla iskän syykyssä. M&M:stä ei kyllä löytynyt kumpaakaan ainetta, joten jatkamme niiden metsästystä maanantaina.

Kotipihassa tehtiinkin heti ekat kakat ja pisut ennen sisäänmenoa. Pitäähän sitä kohtelias olla. Kaapo oli portin takana ja piti ihan kummallista piippausta ja volinaa joten sille piti heti sanoa kovasana Murrrr. Matka ja kaikki muukin oli niin jännää, että piti vaan istuksia yhdessä kohti ja ihmetellä uutta maailmaa. Se Kaapokin tuli sitten hihnanpäässä haistelemaan, kun ei sen äänijänteet meinannu rentoutua ollenkaan. Ja kun oli vähän väsy ja kamala ääni kaapolla niin pitihän sille edelleen sanoa murrmurr. Onneksi se Kaapokin lakkas mekastamasta niin sitten se olikin ihan kiva. Se nuoleskeli mun korvia ja vähän joka puolelta muutenkin. Onneksi ne sitten jo  laitto Kaapon sinne portin taa vähäksi aikaa, kun se olis niin innokkaasti halunnu vaan tutustua, mutta mua alko jo nukuttaa niin päätin ottaa tirsat.

Tirsat olikin hyväksi, kun sitten jakso sen Kaapon kanssakin leikkiä. Varovaisesti tunnustellen leikittiin ja ehkä pientä jäykkyyttä oli mukana, mutta kiltisti mentiin. 

Ruokakin maistui jossain vaiheessa ja siellä ulkonakin piti rampata joka välissä. Lumi maistui niin hyvältä, että toi uus äippä näytti missä vesikuppi majailee, ettei tarvittis sitä lunta syödä. Oli se kyllä kylmää tassuille.

Tuo uus äippä laitto meidät sitten jo nukkumaan, kun muka väitti että mulla alkaa jo väsyttämään. Ei oltas millään maltettu, mutta kummasti ne silmät painu vaan kiinni. Kaapolla kanssa.

Sitten sen äipän piti lähtä Kasperin kanssa sinne päivystykseen ja kun ne tuli takas puoli yhdentoista aikaan niin meillä oli taas tosi kivat leikit Kaapon kanssa. Leikittiin jo paljon rennommin ja mä yritin purra Kaapoa hännästä ja pepusta.  Sitten sanottiin ,että nyt pitää laittaa yö unille ja mun uus hieno peti siirrettiin makkariin, äipän puolelle sänkyä. Siitä on kuulemma lyhyt matka papereille. Kaksi kertaa heräsin yöllä, kun rupesi yökkäyttämään ja menin portille kakomaan. Olin napannut jonkin palasen, joka sitten loppujen lopulta löytyi lattialta aamulla. Äippä oli sitten nopeasti paikalla ja se kiikutti mua sinne kylmälle pihalle. Onneksi mulla tuli pisut heti niin ei tarttenut kauan siellä olla ja pääsi sitten takas nukkumaan. Eikä mua edes itkettänyt koko yönä.  Äippä kyllä tuumas, että kylläpä hiippailen hiljaa sinne portille, mutta mä luulen, että se vaan nukkuu niin sikeesti ettei se mitään kuule.

Aamulla ennen kuin kunnolla edes heräsin niin Kasper ja äippä häippäs taas reissuun ja me jäätiin taas tänne tuumailemaan. Kaapon kanssa oli taas kiva leikkiä, mutta se ei nyt tykännyt kun purin sitä korvista ja hännästä. Kovasti on kyllä nukuttanut mutta luulen että jaksan sitten illemmalla taas kiusata kaikkia. Etenkin sitä Kaapoa.

Niin ja minä pidän huolen ettei olohuoneen pöydällä pidetä enään mitään tavaroita".

T: Rölli ja uus perhe