GiveMeFive Bokserit

Joulu-ja työkiireiden jälkeen saatiin vihdoin aikaiseksi juhlia Hipun boksereiden maailmanmestaruus pronssia. Paikalla oli kymmenkunta parhaita kavereita ja treenikamuja.  Kiitos kaikille ja kiitos vielä ihanista lahjoista ja Hipun herkuista, joita riittää varmaan vuodeksi, kiiiitos  😊 Muutama päivä aiemmin olin askarrellut kaikille kavereille omat jälkiesineet, jotka näytti minusta kivoilta lautasliinaan solmittuna. Lisäksi ideana oli, että osallistujille jäisi myös jokin muisto juhlista. Edellisenä iltana paistoin piirakoita, mutta kakun tekeminen jäi samalle aamulle. Kakku oli suklaapossun blogista bongattu "järisyttävän hyvä sitruuna-juustokakku" https://suklaapossu.blogspot.fi/2014/11/jarisyttavan-hyva-sitruuna-juustokakku.html Ja todella hyvää se olikin! Ongelma oli kuitenkin se, että tapani mukaan en lukenut ohjeita loppuun asti vaan silleen niinku pikkuhiljaa rivi kerrallaan. No aamulla, kun aloin kakkua väsäämään ja olin päässyt reseptissä  siihen asti...

Surullinen ja pettynyt ..ei näkynyt ultrassa pieniä Lempiä eikä liioin pieniä Jaskoja 💔

Viikonloppuna inventoitiin hipun lelulaatikko. Piippilelut pestiin ja jo aikansa eläneet lelut heitettiin pois. Hippu kanteli omia rakkaita leluja ympäriinsä ja mieleeni tuli opettaa sille asia joka on ollut mielessä jo pitkään..eli lelujen kerääminen ja tuominen koriin. Tältä se näyttää muutaman kerran harjoittelun jälkeen :) https://youtu.be/LnVHYqNV7to Alkuun tuotti vaikeutta tuoda lelu koriin. Seuraavaksi tuotti vaikeutta pudottaa lelu koriin ja lopulta kun nuo onnistui,  oli vaikeus se, että lelu olisi pitänyt saada hetikohta takaisin leikkeihin 😊 Tänään harjoiteltiin usean lelun siivoamista, se onnistui melko hyvin. Pitää jatkaa tarinaa.. Eilen harjoiteltiin kuudella esineellä ja eka meni vallan hyvin. Sitten Hipulle tuli uskonpuute... Se alkoi tarjota muita aiemmin opeteltuja temppuja. Kyljelle kellistymistä, haukkumista, femmaa paras oli kuitenkin kun se alkoi asetella itseään koriin ja korihan ei ole järin suuri 😍 Yö on ollut aikaa työstää ajatuksia ja tä...

Pipsa ja Tarmo 2011 Vuosi alkaa olla pikku hiljaa paketoitu, Hipulle se tietää lelun ja herkkuja, mutta ne on hys hys : ) Mitä Lempillä on omassa masupaketissa, siitä toivottavasti kuullaan kuukauden kuluttua 💓 Yleisesti ottaen vuosi on tuonut lähinnä vain hyviä asioita niin henkilökohtaisesti, kuin muutenkin. Tuloksiakin on tehty, Lempi suoritti luonnetestin hienolla tuloksella ja Jaska ZTP:n, Hippu useammankin hienon tuloksen erikoisjäljellä. Mutta pääasia on, että kaikilla kasvateilla on elämä mallillaan, kiitos siitä : ) Tälle vuodelle ei taida tulla enää päivityksiä joten toivotan kaikille teille Ihanaa Joulunaikaa ja parasta mahdollista Uutta Vuotta 2017 💗

Sunnuntai aamuna 11.12 ajelin kohti Riihimäkeä, sillä minulla oli siellä sovittu tapaaminen Jaskan kanssa. Lähtisimme pitkästä aikaa kahdestaan reissuun, muutaman päivän "lomamatkalle" Joensuuhun. Matka oli tarkkaan harkittu ja ollut pitkään haaveissani, sillä meillä olisi Jaskan kanssa suunnitelmissa treffit Hipun tyttären Lempin kanssa. Tosin Jaska ja Lempi eivät vielä tässä vaiheessa olleet tietoisia asiasta :) Jaska Tämä yhdistelmä GiveMeFive Jack Sparrow & GiveMeFive Sweet Cinderella on ollut haaveeni ja mitä enemmän tätä olen pohtinut niin sitä paremmalta on tuntunut. Halusin tulevan pentueeni taakse mahdollisimman paljon kantanarttuani..maailman ihaninta Lisaa <3 joka oli siis Jaskan emä ja Lempin mummo. Lisa Lisa n luonne oli upea, se oli varma ja itseriittoinen..ja toisaalta taas raivostuttava prinsessa. Niin täydellinen alfa-narttu ja jonka yli ei kukaan kävellyt. Tosipaikan tullen tiesin, että se puolustaisi minua henkeen ja vereen, mitä vasta...

Matka taittui illan pimetessä ja kunnon rankkasateessa. Positiivista oli ettei matkaa ollut tuon enempää sen verran kurja tuo keli oli. Ensimmäinen leirintäalue joka tsekattiin oli kuin mikä tahansa parkkipaikka vailla mitään palveluita..edes vessaa, joten seuraavaa etsimään. Tie nousi korkealle vuorelle ja tuolta löytyi aivan huikea leirintäalue Camping Iqeldo. 260 sähköllistä vaunupaikkaa, mökkejä, ravintola, kunnon suihkutilat ja veskit. Ravintolasta sai maukkaat pizzat ja hyvää ranskalaista viiniä juhlapäivänkunniaksi, niin johan alkoi elämä taas hymyillä.   Ihanaa oli lukea onnitteluviestejä facebuukista ja vihdoin alkaa tajuta, että me oltiin niin tehty   mitä on satoja kertoja harjoiteltu ja minkä hippu niin hyvin osaa. Parasta oli vielä tajuta se, mitä tarkoitettiin minulle aiemmin tulleissa tsempityksissä hoetulla sanalla”nauti”. Lauantaina sana ”nauti” vielä oli lähinnä ihmetyttänyt ja harmittanut… siis täh, nauti?..mitä ihmeen nauttimista tässä on? Maha s...

Sunnuntain vastainen yö menikin sitten kelloa tuijottaessa ja pohtien kaikkia mahdollisia asioita mitä nyt päässä voikaan pyöriä..ja tietysti niitä pikkupossuja. Toisaalta, ajattelin olkoot, ei haittaa vaikken nuku, nukunpahan sitten seuraavana yönä -tästä en enää ota lisästressiä.  Seitsemän jälkeen pomppasin ylös, hippu ulkoilemaan lippumiehen kanssa ja kisavalmisteluihin. Yhdeksältä oli lähtö hotellilta ja me omalla autolla – jee kaikki oli taas niin ihanaa. Kisapaikalle oli vajaan tunnin matka ja joo, kyllähän se tie joka vuorille lopulta lähti viemään oli sanotaanko vähintään haasteellinen meidän ajoneuvolle… perässämme ajoi kuitenkin  apumies, joka tilanteen niin vaatiessa kyyditsisi meidät perille.  Pääsimme lähes perille, viimeinen nousu n 300m oli kuitenkin liikaa ja auto jäi parkkiin alapellolle. Liinat mitattiin ja merkittiin ja jälkinumerot vedettiin hatusta. Arvonnassa voitin   toisen lähdön ja jee, paitsi että itse iloi...