GiveMeFive Bokserit

  Täydellinen, upea - mun  Jack Sparrow, miten se voi täyttää  jo yksitoista vuotta.. Kun Lisan toiset pennut syntyi, Jack ja valkoinen veljensä Ghost Buster, Jackista näki jo silloin, että jotain erityistä tuossa pennussa on. Pennut kasvoi ja vahvistui. Lähetin parin viikon ikäisistä pennuista Hollantiin,  Jaskan emän, Belamie di Noi Vinceren "Lisan" kasvattajalle. Välittömästi sieltä tuli viesti, "Sirpa- tiedätkö, sinulla on once in the lifetime- pentu". Ja jatkoviestinä; "haluaisimme ostaa Jackin". Minulla oli tuolloin jo ennestään kolme bokseria, Homer, Lisa ja Hippu. Päivän selvää oli etten voisi Jackia jättää kotiin. Pentuja käytiin katsomassa ja olisihan Jackille ollut Suomessakin ottajia, mutta Hollannista painostettiin ja vedottiin saada Jack sinne. Oli tunne, että olen heille velkaa, kun olin saanut sieltä hienot koirani Homerin ja Lisan. Sydämeen sattuu vieläkin, kun Jaskaa tultiin hakemaan ja tiesin etten näkisi sitä enää. Koti olisi hyvä ei si

  Syyskuussa pakattiin jälleen Kabe ja matkattin kohti pohjoista ja Lapin hienoksi kehuttua ruskaa. Aivan loistokkaimmillaan se ei vielä ollut, mutta olisihan tässä pariviikkoa lomaa ja aikaa odotella, tai niinhän me luultiin.... Keskiviikkona päästiin perille ja perjantaina vietettiin kavereitten kanssa mukavaa iltaa hyvän ruoan ja juoman merkeissä. Mitä vanhemmaksi tullaan ni sitä aikaisemmin illanistujaiset päättyy, nytkin jo puoli kymmeneltä kaverit pakkasi veneen ja lähtivät omalle mökilleen. Ein siksi, ettei olisi ollut hauskaa jatkaa vaikka aamu neljään, kuten on joskus tehty. Pimeys vaan tulee syksyllä niin aikaisin eikä ole kiva tuo venematka pimeässä. No mekin siitä sitten yöpuulle alettiin valmistautua, mies hampaiden pesuun ja minä pehkuihin. Johan havahduin siihen, että mies karjuu pihalla. Huhhei, kaide oli terassilta pettänyt ja mies pötköttää kylmässä maassa. Eipä se nyt muuten niin olisi haitannut, mutta kun jalkaterä sattui sojottamaan erisuuntaan, kuin mitä isäntä :(

Niin mahtava fiilis, yhdistyksen isot näyttelyt Alavudella on vihdoin rutistettu läpi. Koko kesän stressi siitä, saadaanko näyttelyt pidettyä, saadaanko tuomarit paikalle, tuleeko osallistujia, on ohi. Ensin kesäkuulle sovittu Erikoisnäyttely piti siirtää elokuulle. Alkuperäiset Erikoisnäyttelyyn kutsutut tuomarit Ruotsista jouduttiin Ruotsin korona-tilanteen vuoksi  perumaan kolme viikkoa ennen H-hetkeä. Tilalle kutsuttiin plan B-tuomarit eli Tanskasta Margot Egeblad ja Virosta Juta Haranen. Tilanne näytti vihdoin oikein hyvältä. Tanskassa ja Virossa ei ollut pahasti korona tartuntoja, eikä myöskään Saksassa, mistä lentäisi lauantain Klubsieger tuomari Uwe Werner. Vaan kuinkas kävikään, muuten kuin että tällä samaisella näyttelyiden alusviikolla viranomaisten liikennevalot  lävähti punaiseksi sekä Tanskan että Saksan kohdalla. Näyttelyviikonlopun jälkeisenä maanantaina astuisi hallituksen tarkennettu rajoitus voimaan, ja näistä ynnä monista muista maista tulevat matkustajat jou

Kesäkuu ja heinäkuun alku hurahti niin ettei perässä meinannut pysyä. Ihana oli olla taas kotona ja päästä pihahommiin. Vuosiin en ole ollut kiinnostunut puutarhasta sen enempää, kuin että nurmi kerta viikkoon leikataan. Nyt jostain syystä innostuin ostamaan ja uusimaan vesiaihion ympäriltä kasveja. Vuosia siinä on ollut lähinnä vain kirsikkapuut, havuja ja puskia. Raivasin puskia pois ja haalin kukkia tilalle. Rymättylän mökiltä muistoksi ottamani  äidin kasvattamat Palavarakkaudet istutin keskiön parhaalle paikalle. Sen ympärille sitten guuglettelin "ehkä"sopivia kasveja.  Toivottavasti kaikki viihtyvät :) Niin intona olin puutarhatöistä, että välillä tuntui vaikealta jopa lähteä jälkihommiin ja se on kuitenkin ollut se prioriteetti yksi harrastus :D Mutta joo pellolla on käyty ja eteenpäin päästy. Ilmaisut alkaa jo suurin piirtein ja silloin tällöin onnistua. Mutta tietääpä mitä harjoitella. Ihanaa on huomata, että Hilla omaa samaa intoa jälkeä kohtaan

Kohta on viikko vierähtänyt Lemmenjoella. Tämä käsittämätön hiljaisuus ja rauha, ellei täällä stressi hellitä ni ei sitten missään. Korona vaikuttaa tännekin, mutta päin vastoin kuin luulisi. Tosin ulkomaiden turistit puuttuu ja Ivalo ja Inari oli heistä hiljainen. Ulkomaisista ainoastaan Norjan rekisterissä olevia näkyi autoja, mutta suomalaiset ovat onneksi löytäneet pohjoisen. Lemmenjoen paikalliset, Ahkun tuvan yrittäjät tiesivät maastossa vaeltavan runsaasti suomalaisia ja etenkin nuoria. Sää on ollut mitä parhain, alkuun + 21° ja nyt loppuviikosta enää 13° - IHANAA, tänne ei mielestäni helteet kuulu  :) Esko on valloittanut saunakamariin toimiston ja tehnyt päivittäin etätöitä. Me on sitten Jaskan ja Hillan kanssa vaellettu tuttuja reittejä. Sen verran on huono kompassi päässä etten juuri uskalla lähteä maastoon seikkailemaan. Kaikki näyttää just samalta, nii että turha sitten on soitella et tais käydä niin et eksyttiin, mutta seistään tässä kelon vieressä ja täs on tommo