Jack Sparrow 11 vee

  Täydellinen, upea - mun  Jack Sparrow, miten se voi täyttää  jo yksitoista vuotta..

Kun Lisan toiset pennut syntyi, Jack ja valkoinen veljensä Ghost Buster, Jackista näki jo silloin, että jotain erityistä tuossa pennussa on. Pennut kasvoi ja vahvistui. Lähetin parin viikon ikäisistä pennuista Hollantiin,  Jaskan emän, Belamie di Noi Vinceren "Lisan" kasvattajalle. Välittömästi sieltä tuli viesti, "Sirpa- tiedätkö, sinulla on once in the lifetime- pentu". Ja jatkoviestinä; "haluaisimme ostaa Jackin".

• Minulla oli tuolloin jo ennestään kolme bokseria, Homer, Lisa ja Hippu. Päivän selvää oli etten voisi Jackia jättää kotiin. Pentuja käytiin katsomassa ja olisihan Jackille ollut Suomessakin ottajia, mutta Hollannista painostettiin ja vedottiin saada Jack sinne. Oli tunne, että olen heille velkaa, kun olin saanut sieltä hienot koirani Homerin ja Lisan.
• Sydämeen sattuu vieläkin, kun Jaskaa tultiin hakemaan ja tiesin etten näkisi sitä enää. Koti olisi hyvä ei siinä mitään, mutta että mun pieni, upea Jack Sparrow lähtee maailmalle - oli ihan hirveä ajatus.

Muutama vuosi kului ja sattumien summana minulle tuli mahdollisuus ostaa Jack takaisin. Viime hetkillä, sillä se oli jo luvattu myydä Italiaan. 

Niinpä koneeseen ja hakemaan Jack kotiin 💖

Tai ei ihan kotiin, sillä Jack ostettiin sukulaistyttö Tiinan kanssa yhteisomistajuuteen ja Jack muutti Riihimäelle Tiinan ja tyttärensä Allin koiraksi. Silloin Jackista tuli Jaska :)

Aiemmin olenkin jo kertonut Jaskasta ja miten se "viekkaudella ja vääryydellä" päätyi minulle, mutta nyt se on ollut "kotona" jo kohta nelisen vuotta...Tiina 💖

Jaska on todellakin yksi minun "once in the lifetime koirista." Kiitollisempaa koiraa ei voi olla. Se on niin äärettömän kiltti,  uskollinen ja luotettava. Kuitenkin se on hyvin arvonsa tunteva ja rohkea. Ja vaikka Hilla on näennäisesti kietonut iskänsä pikku tassunsa ympärille niin loppupeleissä Jaska on se joka näyttää missä kaappi seisoo. Koskaan ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että Jaska hermostuessaan käyttäisi hampaita - ei todellakaan, se vaan arvovallallaan pistää niskottelevan pikku-tytön ruotuun :D

Mutta niin paljon, kuin Hilla iskänsä hermoja koetteleekin niin sissus miten tärkeä tuo iskä Hillalle on. Aina pitää varmisaa, että iskä varmasti on matkassa ja tietoinen mitä tapahtuu. Iltapisulla, kun käyvät takapihalla niin ei voi pikkutyttö sinne lähteä ennen, kuin iskä on mukana. Sisälle tullessa sama juttu, Hilla jää odottamaan iskää ja yhdessä sitten tullaan peräkanaa.  Mun rakkaat 💕

Ihana, komea Jaska Paljon paljon Onnea!                                                                                             Olethan vielä monia vuosia meidän seurana, tukena ja turvana 💖