Syksy, ei niin huonoa ettei hyvääkin
Keskiviikkona päästiin perille ja perjantaina vietettiin kavereitten kanssa mukavaa iltaa hyvän ruoan ja juoman merkeissä. Mitä vanhemmaksi tullaan ni sitä aikaisemmin illanistujaiset päättyy, nytkin jo puoli kymmeneltä kaverit pakkasi veneen ja lähtivät omalle mökilleen. Ein siksi, ettei olisi ollut hauskaa jatkaa vaikka aamu neljään, kuten on joskus tehty. Pimeys vaan tulee syksyllä niin aikaisin eikä ole kiva tuo venematka pimeässä.
No mekin siitä sitten yöpuulle alettiin valmistautua, mies hampaiden pesuun ja minä pehkuihin. Johan havahduin siihen, että mies karjuu pihalla. Huhhei, kaide oli terassilta pettänyt ja mies pötköttää kylmässä maassa. Eipä se nyt muuten niin olisi haitannut, mutta kun jalkaterä sattui sojottamaan erisuuntaan, kuin mitä isäntä :(
Voi apua, meidän mökkihän on venematkan päässä eikä apua ole ihan helposti saatavilla. Nopein apu saatiin paikallisen Ahkun tuvan isäntäparista ja kaveristamme Pekasta. Kaikkea mahdollista lämmintä alle ja päälle ettei kipushokkiin päädy.. Puolitoista tuntia kesti saada ensihoito Ivalosta paikalle ja isännälle kipupiikki. Siitä sitten pikkuhiljaa paareille, veneeseen, ambulanssiin ja kohti Ivaloa. Tätä on aina puhuttu ja pelätty, ettei vaan tuolla Jumalan selän takana mitään sattuisi, vaan sattui kuitenkin :( Pahemminkin olisi voinut käydä, joten kiitollisia ollaan, että kipeetä koki jalka ei pää, ei niskat eikä selkä.
Pohjeluu oli murtunut ja nilkka kolmesta kohtaa. Nyt on pahin takana, tapahtuneesta viisi viikkoa ja kohta saa alkaa opetella taas kävelemään :)
Noh oli syyskuussa hyviäkin hetkiä. Mun ihanat vauvat täytti 10.9. kolme vuotta. Ja Hilla teki 6.9. - lähes syntymäpäivänsä kunniaksi IFH1-tuloksen :)
Rakkausympyrä💖 IFH1 Pukaro Lapinjärvi, tuomari Juha Kurtti ....ja vielä 24.9. IFH2-tulos Orimattilassa :) tuorari Eeva Hiltunen |
Kommentit
Lähetä kommentti