hippuli 7 vee

FI&SE MVA JK2 FH1 ZTP GiveMeFive Betty Boop

Ei meinaa kestää katsoa näitä hippulin ja Nukan vauvakuvia. Mihin tämä aika on mennyt - miksei voi kelata muutaman vuoden taaksepäin ja elää uudestaan näitä ihania vuosia. Niin niin ikävä monia asioita mitä nämä vuodet on tuoneet tullessaan.

Synnytys käynnistyi aamuyöstä ja tietysti pentueen isoimman piti päästä ensimmäisenä ulos sillä seurauksella, että se jumittui synnytyskäytävään ja istukka irtosi.
Ennenkuin Lisa saatiin leikkauspöydälle pentu oli jo niin huonossa hapessa ettei siitä ollut eläjäksi ja niinpä pieni keltainen uros matkasi enkelikoiraksi. Pelotti odottaa eläinlääkäriltä viestiä miten muiden pentujen on käyny ja miten huojentavaa saada soitto" Lisa täällä odottelisi ja sillä on teille kaksi yllätystä" - voi ihana Lisa ja ihanat, pienet ja niin täydelliset Hippu ja Nuka.

ja hippuhan haastaa :)

Pennut oli heti alkuun jo niin erilaiset. Hippu oli ahne possu joka piti kyllä huolen ruoka-ajoista ihan useammankin pennun edestä. Se olikin koko ajan tuplaten isompi,  kuin Nuka joka oli rauhallinen ja tuumiskeleva. Nuka rakasti olla sylissä, painaa päänsä kaulalle ja nuuskuttaa korvaa, kun taas hippu oli hereillä ollessaan koko ajan liikkeessä. Pentutestissä molemmat saivat hyvät tulokset, mutta hipun oma-aloitteisuus ja rohkeus häntä tötteröllä kohdata "tehtävät" ja "vaarat olivat omaa luokkaansa ja koko testistä tulikin ihan pistettä vaille täydet pojot :)

Niin vaikeea kuin Nukasta olikin luopua oli minulle kuitenkin alusta asti selvää, että Hippu jää kotiin. Uskoin siitä saavani oivan harrastuskoiran enkä todellakaan ole joutunut pettymään.
Siinä on ollut ja on sopivasti haastetta, mutta tehtiinpä mitä vaan se on aina sata lasissa mukana.
Se on mun oma kultahippu ja se on nyt seitsemän, toivottavasti meillä on vielä monta vuotta edessä tehdä yhdessä meille tärkeitä juttuja  :)