pelästys nimeltä Homer

Tammikuun toinen ja niin on typerä ilma.  Pimeetä, vettä sataa vaakasuoraan ja tuulee, asteita +4°.
Ei minua muuten haittaisi, mutta Homerille on hieman haastavaa tuo katujen liukkaus.  Liukastumisesta johtuva isonmuotoinen säikähdys koettiinkin viikolla, mutta nyt taas Homerilla kaikki hyvin :)

Alkuviikosta Homer liukastui, kotona se aristeli kylkeään ei syönyt, oli apaattinen ja vain nukkui.
Ei ole todellista..
Voi ei Homer?  Kyyneleet valui valtoimenaan maatessani rakkaan ystäväni vieressä sen pehmeitä poskia silitellen.
Olisiko tämä ollut se viimeinen yhteinen lenkki. Oliko tänään meidän viimeinen yhteinen päivä.
Soitin ja pyysin omaa turvallista lääkäriämme Johannaa tulla saattamaan Homer matkaan omasta kodistaan, aseman kylmältä lattialta Homer ei lähtisi mihinkään. Tunne oli aivan kauhea ja vaan itketti. Tytötkin olivat omituisia, vuorotellen kävivät Homeria nuuskimassa ja lopulta Hippu kävi sen viereen nukkumaan...

Muutaman tunnin levättyään Homer ilmoitti haluavansa ulos, tehtiin pieni lenkki ja tuo ihmeellinen herra oli taas oma reipas itsensä. Paikkoja ei tuntunut enää aristavan, Homer juosta lönkytteli, tutki antaumuksella päivän uutiset ja jätti omia terveisiään. Nälkäkin oli lenkillä tullut ja omalla hassulla hyljehaukulla se vaati väliin jäänyttä ruoka-annostaan.

Voi sitä onnentunnetta-tänään ei ollut se päivä :)

Kyllähän tiedän, että jäähyväisten päivä vääjäämättä lähestyy, mutta vielä ei ollut niiden aika.

Mun Ihana Homer <3