GiveMeFive Bokserit

Hupsista, onpa aikaa vierähtänyt 😕 mutta totuuden nimissä en edes ole halunnut avata blogia. Vaikka on tapahtunut paljon hyviä asioita niin on kurjiakin. Täällä on liian paljon juttuja Hipusta ja on tuntunut surulliselta edes yrittää keksiä mistä kirjoittaa. Joistain asioista ei vaan pääse yli, mun Hippu on yksi niistä. On lähtenyt rakkaita ihmisiä ja on ollut surua Röllistä ja Pipsasta. Ei voi ymmärtää, että aivan liian nuoret koirat lähtevät ja tiedän mikä on se surun ja ikävän määrä mikä omille ihmisille jää  😥 Tultiin viikko sitten Lemmenjoelle ja jotenkin täällä hiljaisuudessa on tunteet ja suru nousseet pintaan. Aloitan siis turvallisesti ja harjoittelen kirjoittelemalla vaikka Torpukaisesta, meidän mökin tarinasta. 2001 Esko edusti Suomen Liikennelentäjäliittoa jatkosodan lentäjäsankari Olli Kepsun hautajaisissa. Vieressään istui toinen jatkosodan lentäjä Jouni, joka päivän mittaan tuumasi Eskon olevan Lapin äijän näköinen, joten jospa ostaisit häneltä mökin Lemm...

   Hupsista niin vaan kuukausi hupsahti viime päivityksestä ja miten paljon onkaan ehtinyt tapahtua. ja pahoittelen jos ulkoasu kenkkuilee, tämä blogi tuntuu elävän oma elämäänsä .. välillä tänne ei pääse ollenkaan ja kun pääsee tekstit ja kuvat heittää häränpyllyä :( Hilla on muutamia kertoja päässyt mukaan metsään ja ihan isojen koirien lenkille. Kyllä oli jännittävää pienellä tytöllä. Keppejä, käpyjä ja ihanaa sammalta..sitä oli pakko maistaa.  Harmi vaan kun syksy on ollut niin sateinen, polut pehmeitä ja vetisiä. Kylmältä tuntui pienissä tassuissa ja piti ottaa välillä sylin lämpimään. Ja hetken päästä taas kirmaamaan iskän perään. Kaikenmoista säästä on kyllä kuukauteen mahtunut eikä sitä talvea vaan meinaa tulla. Vaan viikkojen sateiden jälkeen tulihan sitä lunta marraskuun loppupuolella sitten pariksi päiväksi, tietysti just kun oli Jaskalle varattu FH-koe :D  Muutamia asteita pakkasta ja lunta viitisen senttiä . Aamu siinä viesteteltiin järjestä...

Kyllähän vierähti kolme viikkoa nopeasti ja viikottainen päivitys "mitä meille vauvoille kuuluu", on kummasti unohtunut. Tuntui, että päivät vain hurahti silmissä eikä mitään ehtinyt, kun elämä pyöri vaan kennelissä ja sen asukkaissa 💖 Aina, kun sateet antoi myöden päästiin ulkoilemaan ja sehän oli pennuista jännttävää. Niin paljon uusia hajuja, lentäviä lehtiä ja pelottavia variksia. Turvallisinta oli silloin, kun äippä oli mukana. Se oli sellanen mukava eväsretki. Jos lentävät lehdet oli jännittäviä niin varsin jännittävää oli ensilumi. Huiiii mitä tuo on, yäk märkää ja kylmää... mutta, kun rohkeita nuo pennut ovat, niin eipä kauaa kestänyt, kun lumeen lähdettiin tutustumaan :) Sitten olikin tehtävä saada porukka kasaan ja sisälle lämmittelemään. Ulkona oli nyt niin uutta ja mielenkiintoista. Kun pennut oli kuusiviikkoisia, käytiin tietysti neuvolassa. Korvat, silmät, hampaat, sydän, häntä kaikki oli tallella. Vertillä jo kulkusetkin. Pennut sai omat s...

Vertti Viisiviikkoisia vauvoja, voi isoitku kohtahan ne jo lähtee maailmalle :( Olen tainnut ennenkin mainita, että aika menee niiin nopeasti. Ja kyllä se vaan menee. Nyt jo surettaa luopuminen. Yhtään ei ole harmittanut aikaiset aamuherätykset ja tokkuroiminen pissa/kakkapapereiden kekellä. Ne on vaan niin ihania, mun ikiomat rakkaat vauvat 💖 Mutta onneksi on kaksi viikkoa luopumiseen ja nyt ne on vielä vaan minun. Sateiden välillä oli pari kuivaa, jopa aurinkoista päivää ja pennut pääsi haistelemaan hetkeksi ulkoilmaa. Olihan jännittävää ja varmasti vilpoista tuo keli näistä pienistä bokseri-lapsista. Bono Nuppu  Lilla-Hilla Lara  Pennut on viikossa kasvaneet hurjasti ja kaikki painaa jo reilut kaksi kiloa. Ne alkavat oikeasti olla pieniä koiria, ihan oikeita boksereita. Nukkuminen ja syöminen on tärkeintä, mutta kyllä leikkiminen lisääntyy päivä päivältä. Hurjat on välillä painit ja murinat. Nappula ja liha maistuu ja mikäs sen mukavampaa, kun...