leireiltiin

Viikko meni nopeasti, kun oli kivaa odotettavaa. Oli näet tulossa Ruttukuonokerhon leiri Lapuan Wanhassa karhumäessä ja tiedossa loistokouluttajat Reijo Rekorius jälki ja Martti Piipponen tottis.
Torstaina oli auto valmiina umpitäyteen pakattuna jos jonkinmoista rompetta ja joka lähtöön varattua vaatekertaa. Hipun ruoa´t kylmälaukussa ja hieman omaakin evästä ja eikun matkaan.

Alunperin olin sopinut puolimatkankaffitreffit Hämeenkyröön, mutta pysähdys jäi tekemättä ja matka eteni yhtä soittoa kauhian kauas Lapualle. Olihan sinne jo muitakin ehtinyt ja huoneiden jaot oli  iloisessa vauhdissa. Mulle ja hipulle osui kiva iso huone jeee :)

Torstaille oli jo heti ohjelmassa koulutusta ja kun opet viimein saapuivat niin hetkohta pellolle mars. Kamala pelto, homeinen, mutainen ja märkä. Jälkeä tallatessa hieman huolestutti mitä tästä koiralle seuraa, mutta kuuliaisesti kuitenkin talssin oman osuuteni. Sain jäljen kohtaan josta pääsi pienelle metsäkaistaleelle joten sain Hipulle tavallista mielenkiintoisemman jäljen pohjavaihteluineen ja risujen sekä kaatuneiden runkojen ylityksineen. Monesti, jos vain suinkin on mahdollista pyrin tekemään tälläisiä tempauksia juuri saadakseni jäljelle lisää haastetta.  Ja hienostihan hippu jäljen suoritti :)

Seuraavalle aamulle löydettiin parempi alue koskirannasta. Innostuin taas sooloilemaan ja ahnehtimaan pidemmän jäljen, kuin olin alunperin suunnitellut. 1300 askeleen jäljelle sain ylämäki lähdön, esineet, useamman kulman, kaaren, neljästi traktoriuran ylityksiä ja pari piikkiäkin.  Eli ihan kunnon kartta.
Kiva oli hipun liinasta kiinni pidellä, sillä eipä jäljestäminen ole sille ongelma. Ohjaaja tosin ei osaa pidellä sitä liinaa - hemmetti  miten ihmeessä opin koiran tasolle :(

Illalla lähdin katsomaan mitä Jaskan Lapuan kotiin jääneelle Erzsi-tyttöselle kuuluu... hyvää kuului ja mää en kestä ... se on aivan syötävän I H A N A :) Oi miten kivat hepulileikit saatiin aikaan, Erzsi  vaani ja hyökkäili mun kimppuun, varasti kaulaliinan ja juoksi karkuun mitä pienillä koipeliineillaan ehti. Ja juu pentukuumetta meinasi alkaa ilmetä, mutta mutta maltan maltan. Hippu on nyt se mun rakas vielä pitkään :)

Lauantaille oli ohjelmassa taas jälkeä. Tällä kertaa tein lyhyen jäljen ja tarkoitus oli lähinnä kiinnittää huomio koiran lukemiseen ja liinan käyttöön. Lyhyt suora, kulma, kulma ja suoran päässä esine. Alku meni hutiloinniksi, mutta toisen kulman jälkeen koira skarppasi tosissaan - niin tosissaan että esineelle tullessa se oli suurin piirtein kaikkensa antanut, helpotuksen esineellä suorastaan kuuli koirasta - "vitsit en mokannut" :)  Reijon kolmen tunnin luento ihan alkeista kilpailemiseen asti. Ekat 45min jäi kuulematta, kun leirillä oli mahdollisuus päästä hierotuttamaan koiransa..mutta kun hipulla oli juoksu menossa niin voi voi sentään, kun jouduin ihan itse menemään. Hartiat ja niskat sai kyllä kyytiä ja oli ihan supermahtavaa. Harmitti toki etten ehtinyt koko luentoa kuulemaan sillä loistavaa tietoa tuli ja oli tullutroppakaupalla. Joillain vain on kyky puhua asiaa kiinnostavasti ja selkokielellä, Reijo Rekorius on sellainen !

Miten nopeasti aika menikään ja vikan leiripäivän jäljelle matkattiin taas Koskirantaan.
Nyt hipulle harjoiteltiin lähtöjä. Sillä tahtoo olla alut hieman sellaisia huolettomia jolkotteluja, joten lähtöihin pitää  saada voimaa. Tätä harjoiteltiin hetsaamalla koiraa kohti paalua, mutta käännytäänkin pois ja tehdään uusi lähestyminen. Kun koira on todella vahvassa vietissä menossa niin "jälki".
Näitä harjoituksia tehtiin kahdelle jäljelle ja jälkimmäisen jäljen päässä ei ollutkaan esinettä vaan  ruokakuppi.  Tälläisiä ylläriharjoituksia pitää harjoitella kotonakin, sillä mielikuvituksen käyttö ei ole kuulemma harjoituksissa kielletty :)

Mummo oli aika tohkeissan, kun sai vielä iltapäivällä mielenterveyspiruetit Martin kanssa
On se vaan niin mun kultahippu :)

Hieno leiri kaiken kaikkiaan..  superhyviä treenejä, superhyviä ohjeita, superhyvää ruokaa,  superhyvässä porukassa superhyvin parannettu maailma-niin ja lopulta oli vielä superhyvät kelitkin :)

kuvat: Krista Puhakka