Homer taas kotona
Eilen saatiin Homer kotiin.
Ihan hirveältä tuntui palata eläinlääkäriasemalle hakemaan Homeria eikä vastassa ollutkaan ihanaa harmaata naamaa vaan pahvilaatikko ja siellä jäämistö mitä koirasta jäi tuhkauksen jälkeen jäljelle.
Ja miten kevyt se laatikko olikaan :(
Nyt Homer on kotona, mutta tarkoitus on että se lähtee mukanamme Lemmenjoelle ja pääsee lepäämään nuotiopaikalle. Nuotiopaikka oli paikka missä se oli ensimmäisenä odottamassa, kun nuotiota viriteltiin ja siinä se viihtyi niin pitkään kunnes nuotio sammutettiin. Siinä on herkuteltu makkarat ja kermvaahtolätyt. Tuo oli myös paikka joka rauhoitettiin Homerille, tytöille ei ollut sinne samaanaikaan asiaa ihan turvallisuussyistäkään.
Vaikka tiedostinkin, että jatkoajalla ollaan oli Homerin lähtö kuitenkin tavallaan yllätys. Homerhan on ollut pirteässä kunnossa, syönyt hyvin ja aina lähdössä mukaan lenkille. Pääsiäisen aikoihin se satutti silmänsä ja viime tiistaille, kun olin varannut tytöille rokotusajat sovittiin että katsotaan silmä samalla. Ikävä uutinen oli, että silmä on puhjennut. Nuorella koiralla voidaan vaativaa korjausta yrittää, mutta Homerin kohdalla silmä olisi jouduttu poistamaan. Ei tietenkään lähdetty lähes 15 vuotiaan koiran kanssa tuollaiseen operaatioon. Niinpä yhteisellä päätöksellä rakas vanhuksemme sai nukahtaa syliini.
Kun tultiin tyttöjen kanssa kotiin juoksi Hippu ensimmäisenä tarkistamaan onko Homer omalla pedillään, mutta eihän se ollut :( Muuten tytöt ovat mielestäni olleet normaaleja, mutta jostain syystä eivät mene Homerin patjoille sohvan ja sänkyni vieressä. En ole vielä pystynyt pesemään Homerin tuoksua näistä pois, ehkä sitten kun se on tehty patjatkin tulee taas käyttöön. Tuntuu kurjalta, kun ei ole kukaan sängyn vieressä tuhisemassa. Luopuminen on kyllä tuskallista eikä siihen totu, mutta onneksi on ihanat muistot joita vaalia. Homer, niin ikävä <3
Ihan hirveältä tuntui palata eläinlääkäriasemalle hakemaan Homeria eikä vastassa ollutkaan ihanaa harmaata naamaa vaan pahvilaatikko ja siellä jäämistö mitä koirasta jäi tuhkauksen jälkeen jäljelle.
Ja miten kevyt se laatikko olikaan :(
Nyt Homer on kotona, mutta tarkoitus on että se lähtee mukanamme Lemmenjoelle ja pääsee lepäämään nuotiopaikalle. Nuotiopaikka oli paikka missä se oli ensimmäisenä odottamassa, kun nuotiota viriteltiin ja siinä se viihtyi niin pitkään kunnes nuotio sammutettiin. Siinä on herkuteltu makkarat ja kermvaahtolätyt. Tuo oli myös paikka joka rauhoitettiin Homerille, tytöille ei ollut sinne samaanaikaan asiaa ihan turvallisuussyistäkään.
Vaikka tiedostinkin, että jatkoajalla ollaan oli Homerin lähtö kuitenkin tavallaan yllätys. Homerhan on ollut pirteässä kunnossa, syönyt hyvin ja aina lähdössä mukaan lenkille. Pääsiäisen aikoihin se satutti silmänsä ja viime tiistaille, kun olin varannut tytöille rokotusajat sovittiin että katsotaan silmä samalla. Ikävä uutinen oli, että silmä on puhjennut. Nuorella koiralla voidaan vaativaa korjausta yrittää, mutta Homerin kohdalla silmä olisi jouduttu poistamaan. Ei tietenkään lähdetty lähes 15 vuotiaan koiran kanssa tuollaiseen operaatioon. Niinpä yhteisellä päätöksellä rakas vanhuksemme sai nukahtaa syliini.
Kun tultiin tyttöjen kanssa kotiin juoksi Hippu ensimmäisenä tarkistamaan onko Homer omalla pedillään, mutta eihän se ollut :( Muuten tytöt ovat mielestäni olleet normaaleja, mutta jostain syystä eivät mene Homerin patjoille sohvan ja sänkyni vieressä. En ole vielä pystynyt pesemään Homerin tuoksua näistä pois, ehkä sitten kun se on tehty patjatkin tulee taas käyttöön. Tuntuu kurjalta, kun ei ole kukaan sängyn vieressä tuhisemassa. Luopuminen on kyllä tuskallista eikä siihen totu, mutta onneksi on ihanat muistot joita vaalia. Homer, niin ikävä <3
Kommentit
Lähetä kommentti