Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Vuosi 2019 alkaa lähestyä loppua. Laiskempi päivittäjä olen ollut - kuin se mitä kesäkuussa ajattelin olevani, mutta ehkä sitten ensi vuonna :)

Tämä vuosi on ollut hyvä vuosi. Läheiset rakkaat, kuten myös koirakaverit -niin omat, kuin kasvatit ovat olleet terveinä, kiitos siitä kenelle kiitos kuuluu!

Muistiini ei voi luottaa joten avasin kuvakansion, että muistaisin edes osan  kuluneen vuoden tapahtumista. Talvi meni hissukseen ilman sen kummempia happeninkejä. 

Hallivuoron olin varannut Järvenpään agilityhallilta ja siellä pyrittiin käydä kolmesti viikossa treenaamassa, välillä Paulan ja Lillis-dalmiksen kanssa, välillä itseksemme. Lillis ja Hilla on olleet kavereita pennusta asti ja yllensä niillä on kivaa yhdessä, kunnes Lilliksen hermo menee Hillan riekkumiseen. Jaska ei niin tottistelusta perusta, joten sen kanssa tehtiin "agilitya"-putkea ja hyppelyitä :D Hilla taas tykkää mistä vaan, siinä se on tullut Hippu-mummoonsa 💖 Kaikki on Hillasta kivaa, mitä yhdessä tehdään.

Levillä oltiin alkutalvesta viikko ihan reippaassa pakkasessa. Eipä turhan paljon tarvinnut nenäänsä ulos työntää, kun mittari heitti reilusti alle -30 asteen. Nenä tosin toimi, mutta varpaissahan tuo alkoi aika nopeasti tuntua. Vaan onhan tuo Lappi jotain niin hienoa, ei sitä maagista tunnelmaa voi sanoin kuvata.

Kuvia, kun selaan niin näytti talvi etelässäkin luminen olleen ja eikös mittari täälläkin jossain vaiheessa laskenut -30 asteeseen. Sllainen mielikuva on jäänyt ja luntakin ois lähemmäs metri ollut. Ainakin siltä tuntui, kun katuja kulkiessa yritti Hillan kanssa väistellä muita nelijalkaisija. Se, kun on huonosti ja epäonnistuneesti kasvatettu lellis, joka elelee siinä luulossa, ettei muiden kuulu meidän kotikaduilla kulkea - on muuten todella ärsyttävä piirre muuten niin mukavassa tytössä :/

Talven aikana käytiin Hillan kanssa opettelemassa tottelevaisuutta myös sekä Reija Niemisen että Jenni Ojalan kursseilla. Hallivuorokin tosiaan oli varattu Järvenpään agility ry:ltä.
Sisäleikkejä aina välillä yritetään tehdä, ne on Jaskalle mieluisia ja se todella tykkää tehdä ja oppia temppuja. Ruoka on aina ollut Jaskalle se juttu ja ellei heti hoksaa mitä siltä toivotaan ni ruokanappulan toivossa se tarjoaa vuorotellen kaikkia aiemmin oppimiaan.
 

Maaliskuussa käytiin muuten Jaskan ja Hillan kanssa testikarhua pelottelemassa, mutta taisikin käydä toistepäin. Jaska fiksumpana ei karhua edes lähtenyt uhmaamaan, mutta Hilla kyllä luuli pärjäävänsä.

Kuulemma vuosi ikää lisää niin olisi pikku-tyttö ollut ehkä vieläkin tyhmän rohkeampi...

Jännittävä testi ja kokemus, joka todisti sen ettei todellakaan voi tietää miten oma koira oikean uhkan kokiessaan käyttäytyy. Saatiin oikein hienot diplomit :)

Loppukeväästä päästiin jälkipellolle harjoittelemaan. Jaskan kanssa ei enää ole koesuunnitelmia, mutta siitä on hauskaa käyttää nenäänsä, kun se tietää niitä herkkuja :) Hillan kanssa on paljonkin suunnitelmia, mutta ne antaa vielä odotuttaa muutaman vuoden... Peltojälki on kyllä itsestänikin todella opettavainen ja mielekäs harrastus. Laji on haastava.. pelto jo itsessään, koiran mielentila, ilma ja ennen kaikkea ohjaajan oma mielentila. Se miten itse toimit on kaikkein haastavinta ja pitäisi muistaa, että koira yrittää aina tehdä parhaansa, sillä taidolla mikä sille on suotu ja miten ohjaaja on yrittänyt sitä opettaa. Jos epäonnistutaan pitää ensimmäisenä katsoa peiliin ei koiraan, se valitettavasti tahtoo monelta ohjaajalta unohtua...

Toukokuussa saatiin uusi menopeli eli asuntoauto alle ja eikun kohti Lemmenjokea. Matka oli tosin suunniteltu myös Sodankylän näyttelyn ajankohtaan, mutta näytelmät olikin jo tuolla postattuna eli niistä ei sen enempää :) Karavaanailu on vienyt kyllä mukanaan ja huippua on, kun on koti mukana.

Pohjoisen reissuissa matka on tullut myös tärkeäksi ei enää pelkkä päämäärä. Pyritään jakamaan matka vähintään kahdelle yöpymiselle ja vaihdellaan leirintäalueita. Koiratkin tuntuu useimmiten nauttivan matkanteosta.. 

tosi kivaa...

Joenkileinen-tunturi

Ahkun tuvan pikku-vasat

Hitsin vilpoista oli. Jäät olivat vasta toukouun alussa lähteneet Lemmenjoesta ja kotituntusri Joenkielisellä oli vielä paikoitellen lunta. Säät ei muutenkaan kovin suotuisat olleet -3-+3:a huideltiin. Välillä tuli räntää ja välillä vettä.  Aika meinasi käydä boksereilla (varsinkin minulla) pitkäksi, mutta onneksi on metsää ympärillä joten metsäjälkeä päästiin harjoittelemaan. Jaskan rauhallisuus korostuu siinäkin lajissa positiivisesti sillä, kun ei hötkyile niin ei jälki mene kulmissakaan hukkaan.  Hillalla tahtoo olla kiirus, mutta jos kulman yli mentiin, niin nopeasti se sen kyllä hoksasi ja löysi takaisin jäljelle. Sisällä harjoiteltiin sirkustemppuja :)

Muutenkin tuntuu ja kun kuvia katsoo niin aina oltiin vaan Lapissa. Tai matkalla jompaankumpaan suuntaan No 1360km suuntaansa, joten tuleehan siinä tiet tutuiksi ...
Jostain syystä kuvattuakin tulee enimmäkseen pohjoisessa, kuin Keravalla, mutta kun siellä vaan on niiiiin kaunista :)

ei olla ikinä perillä...

Pennut täytti syyskuussa kaksi vuotta. Käsittämätöntä miten nopeasti aika on mennyt, eikö ne just vasta riekkunut tuolla "kennelissä" ja nyt ne on jo isoja upeita koiria. Kaikille pennuille kuuluu hyvää  ovat hyvin käyttäytyviä (ainakin välillä) ja ovat kunniaksi kasvattajalle :)

Bono, Nuppu ja Hilla on luustokuvattu ja vallan ok tuloksin. Bono SP0, lonkat C/B ja kyynärät 0/0

Nuppu SP2, Lonkat B/B, kyynärät 0/0 ja Hilla SP0, lonkat B/C ja kyynärät 0/0. Lara ja Vertti odottavat vielä omia vuorojaan. 

Hillan tottelevaisuusharjoitukset tuottivat tulosta ja saatiin marraskuun vihmovassa ja kalseassa ilmassa suoritettua BH eli ns käyttäytymiskoe. Se pitää olla suoritettuna ennen varsinaisia virallisia kokeita. Loppusyksystä aloitettiin Hillan kanssa myös suojelutreenit ZTP:tä ajatellen. Tuo on testi, jossa mitataan koiran rodunomaisuutta ulkonäöllisesti sekä rohkeutta. Saas nähdä onko rohkeutta jo tulevana vuonna testiin..

BONO (Captain Hook)

VERTTI (Peter Pan)

NUPPU (Tigerlily)

LARA (Fairydust)

Hilla (Tinkerbell)

Jaska täytti marraskuussa kymmenen vuottaa, eikä kyllä sitäkään millään voisi uskoa. Niin hyvässä ja komeassa kunnossa papparainen on 💖 En tiedä onko Hillalla tuohon vaikutuksensa, mutta niin pysyy iskä  tyttönsä vauhdissa ja jaksaa veuhkata tuon riiviön kanssa. Mutta niin ihmeellisttä on tuo koirien elekieli. Kun Jaska saa tarpeekseen ni joku ele sen Hillalle kertoo ja tuo jopa osaa sen lukea ja ainakin näennäisesti lopettaa härnäämisen. Ihanat, parhaat kaverit ne toisilleen on 💕

Jaskan kanssa käytiin vielä loppuvuodesta näytelmissä. Ensin SBY:n puppy&veteraanissa, jossa Jaska oli rodun paras veteraani ja sijoittui vielä paras uros ryhmässä kolmanneksi. Jaska sai vielä erilliskiitokset upeasta kunnosta ja komeudesta. Messarissa tuomarit eivät tuota upeutta nähneet, mutta suotakoon se heille  anteeksi. Jaska on ja tulee aina olemaan hienoin ja upein 💖

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän vuoden 2019. Tämä on ollut hyvä vuosi, olisipa tuleva uusi vuosi yhtä onnellinen ja hyvä.

Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 2020!