Jes se on helmikuu :)

Tammikuu taittui mitä omituisemmassa säässä. Ei ole ollut koko talvena lumesta tietoakaan ja vettä on satanut enemmän, kuin tarpeeksi ja mittari plussalla, jopa +7. Eipä hirveesti innosta.
No onpa onneksi varattu aikaa hallitreeneihin. Joka viikko on ollut kunnon häiriötreenaamista Järvenpään agilityhallilla. Omalla kentällä 3-5 treenaajaa ja viereisillä kentillä saman verran agilityharrastajia. Ja ellei joku tunne lajia niin voin kertoa, että ääntä muuten lähtee sekä koirista että ohjaajista. Kaiken sen melun keskellä on ollut mahtava huomata, että Hilla kestää häiriön ja jaksaa keskittyä ihan omaan tekemiseen.
Ja joka toinen viikko on jatkettu Jari Kantoluodon silmien alla tottistelua.  Aivan ihana, positiivisesti kouluttava alan ammattilainen. Viimeksi on työstetty hyppyjä...tosin en kyllä tiedä miksi, kun oma pää ja hermot ei riitä alkaa sitä virallista metristä estettä hyppyyttämän. Olenkin pohtinut josko tokoa tai rallitokoa alettais erikoisjäljen ohella harrastamaan, Hilla kun kuitenkin aina välillä tykkää tottelemisesta...

Joulukuussahan oltiin niissä virallisissa luustokuvauksissa, jotka näytti ihan ookoota. Virallisten kuvien lisäksi kuvattiin Hillan hampaat ihan CBCT-laitteella, ei muuten ihan halpaa lystiä. No joka tapauksessa tällä laitteella löytyy nekin mahdolliset ongelmat, joita ei välttämättä näy tavallisissa röntgenkuvissa. Boksereilla on ilmennyt huolestuttavan paljon puhkeamattomia hampaita ja kystan muodostumista. Kysta taas haurastuttaa leukaluuta ja voi aiheuttaa pahimmillaan leukaluun murtumia. Onneksi tähän on alettu viimeisten vuosien aikana  kiinnittää huomiota ja hampaiden kuvaus koetaan yhtä tärkeäksi kuin luustokuvaus.

Hillan tapauksessa löytyi puhkeamaton hammas, jonka ympärille oli jo muodostunut kysta. Lisäksi kahden kulmahampaan kärjestä oli lohjennut pala, hmm missä lie onkaan riehuessaan kolauttanut. Mietin jo liekö jo heppapallolla osuutta asiaan. Heppapallo, kun saa Hillan hulluakin hullummaksi ja se ei todella nää eikä kuule mitään sen kanssa touhutessaan
Oli miten oli, kystahammas kuitenkin piti mahdollisimman nopeasti poistaa ja niinpä tammikuun viimeiselle päivälle oli varattu aika Niina Luotoselle, Anivetiin.

Ja koska toimenpiteen jälkeen piti elellä pari päivää rauhaiseloa, pakkasi Jaska Ikea-kassiin kaiken mielestään tarpeellisen - siis lähinnä ruoan ja lähti yökylään Päivin ja Pekan luo Sipooseen.
Voi vaan kuvitella miten papparainen nautti rauhallisesta viikonloppulomasta ja P&P:n ylenpalttisesta huomiosta :)

Hillan kanssa lähdettiin kuitenkin kohti Veikkolaa ja jännitti taas niin perkuleesti.
Eläinlääkärin kanssa käytiin läpi mitä tehdään ja luottamus ja jännitys hiukan helpotti -vaan ei paljon. Toimenpiteeseen varattiin kolmisen tuntia aikaa ja puhelimitse piti olla tavoitettavissa. Vannotin, että eläinlääkäriä pitämään sitten Hillasta hyvää huolta. No Hillalle annettiin rauhoitus ja hetkisen kuluttua hoitajat tulivat hakemaan uneliasta tyttöä. Silmistä syöksähti tihkusadetta ja vannotin taas, jotta pidätte sitten mun Hillasta hyvää huolta. Omaan korvaan kuullostin suorastaan uhkaavalta ja ettei mokailuun tule sitten  olemaan varaa, mutta ehkä se sitten kuitenkin kuullosti ulkopuolisesta enemmänkin epätoivoiselta itkutihrustelupiipitykseltä.

Pakkasin siis itkutihruitseni autoon ja päätin suunnata Ikeaan. Kahdesti ell soitti ja molemmilla kerroilla sydän ei vaan meinnnut vaan varmaan myös pysähtyi. Onneksi liittyivät vain kysymyksiin tyyliin, voiko toisen vajaasti puhjenneen hampaan varmuuden vuoksi poistaa tai saako poikkinaiset kulmahampaat hioa ja suojata kiillesidosmuovilla. Joo saa, mutta kiitos EI todellakaan tarvitse säikäyttää meikämandoliinia hengiltä, vaikka uudelleen syntymiseen uskonkin.

Anivetiin palatessani Hilla olikin jo alkanut heräillä ja tuttu ääni sai muuten reporangan koiran häntään eloa.  Ihana Hilla ja ihanaa, kun kaikki oli mennyt hyvin. Kystahampaan viereinen hammas oli tosin jouduttu poistamaan, jotta kysta saatiin kunnolla kaavittua pois. Hampaaassa oli jo muutenkin juuri luukadon vuoksi paljastunut.  Kulmahampaat oli hiottu ja hienoiksi päällystetty. Sekä vajaasti puhjennut hammas poistettu. Paljon oli ehditty tehdä sinä aikana, kun minä olin vaan ehtinyt ostaa uudet lakanat koirien patjoihin.

Nyt sitten pari viikkoa eli kontrolliin asti pehmeää ruokaa, eikä kuuteen viikkoon mitään pallo kautta keppi riehumisia.  Ja tuo kyllä tulee olemaan Hillalle piiitkä aika. Kuuden viikon kuluttua sitten uusi röntgen.. Ja hampaiden pesua jatketaan entiseen malliin. Siitä onkin tulut meille kiva aamurutiini.. hampaat pestään, silmät ja leuka pyyhitään ja muodon vuoksi vielä korvat kurkataan ja pyyhitään. Jaska on onneksi päässyt syksyn korvatöhnäkierteestä ja papparaisenkin korvat on taas hienot ja siistit.

Mitäs me sitten muuta.. No Jaska on oppinut uuden tik-tak-tempun eli pujottelun jalkojen välistä ja Hilla opettelee peruuttamaan. "Käsi" on myös uusi temppu, siinä käydään lepuuttamassa leukaa mun kämmenen päällä ja se on muuten aika liikkistä, siinä ne vaan rauhassa nököttää, kun ei oo mihinkään kiire.  Mutta nyt on kiire lenkille, kiitos ja moi -nähdään ja kuullaan meistä taas :)