Syksy, ei niin huonoa ettei hyvääkin
Syyskuussa pakattiin jälleen Kabe ja matkattin kohti pohjoista ja Lapin hienoksi kehuttua ruskaa. Aivan loistokkaimmillaan se ei vielä ollut, mutta olisihan tässä pariviikkoa lomaa ja aikaa odotella, tai niinhän me luultiin.... Keskiviikkona päästiin perille ja perjantaina vietettiin kavereitten kanssa mukavaa iltaa hyvän ruoan ja juoman merkeissä. Mitä vanhemmaksi tullaan ni sitä aikaisemmin illanistujaiset päättyy, nytkin jo puoli kymmeneltä kaverit pakkasi veneen ja lähtivät omalle mökilleen. Ein siksi, ettei olisi ollut hauskaa jatkaa vaikka aamu neljään, kuten on joskus tehty. Pimeys vaan tulee syksyllä niin aikaisin eikä ole kiva tuo venematka pimeässä. No mekin siitä sitten yöpuulle alettiin valmistautua, mies hampaiden pesuun ja minä pehkuihin. Johan havahduin siihen, että mies karjuu pihalla. Huhhei, kaide oli terassilta pettänyt ja mies pötköttää kylmässä maassa. Eipä se nyt muuten niin olisi haitannut, mutta kun jalkaterä sattui sojottamaan erisuuntaan, kuin mitä isäntä :(