GiveMeFive Bokserit

No siinä se on se yläfemma  :) Tässä vielä aika alhaalla, mutta onnistuu jo hyvinkin korkealle ja Lisa muuten oppi vielä nopeammin . Edelleen harjoitellaan Hipun kanssa esineilmaisua ja nyt menee jo niinkin, että esineet on ilmansuuntakuviona ja ilmaisut joka esineelle.. mun hipsu :) Ilmat on sen verran lauhat -nytkin plussan puolella ollaan joten hyvin voisi kokeilla ulkonakin. Hipulla on valeraskaus ja se on ollut  viimeviikon hiukka äreänä ja omissa oloissaan. Crocksit on saaneet äidillistä lämpöä ja rakkautta kunnes joku taas on vauvat julmasti riistänyt ja emolta piiloittanut. Hipun valeraskaus on yleensä sitä luokkaa, että Galastop-kuurilla mennään. Onneksi kuuri auttaa nopeasti eikä aiheuta ylimääräisiä raskausmasennuskonflikteja. Kerran pääsivät Lisa ja Hippu toisilleen kilahtamaan, mutta kun en nähnyt tilannetta mistä alkoi on vaikea sanoa kumpi osui väärään paikkaan väärään aikaan. Eikä tuokaan ollut, kuin ärinää ja ylimääräisessä nahassa roikkumista. Tytöt ei ole on

Voihan ihme näitä kelejä.. Viikolla tullut lunta kymmeniä senttejä ja nyt sitten 17.1 asteita +4 lumet sulaa ja hemmetin liukasta. Homerin kanssa saa tosissaan miettiä mistä löytyy turvallisimmat reitit, mutta onneksi vielä on nuo pellot :) Tänään oli kyllä sellainen päivä ettei paljoa huvittanut nenää ulos työntää-eikä ois työnnetty ellei olisi näitä muutamia jotka ei pahemmin mieti ilmaston muutoksia. No kun lopulta ulos raahauduttiin niin tehtiinkin ihan reipas lenkki eikä se sääkään lopulta niin hankala ollut. Tää on sitä itsensä voittamista parhaimmillaan :) Toinen itsensä voittaminen oli, että aloitin viikolla pitkään haaveissa olleen Zumban. Voi elämä, että meinasi henki lähteä jo alkulämmittelystä. Ei monestikaan ole tunti kulunut niin hitaasti vaikka vauhtia oli niin ettei perässä meinannut pysyä. Ei aloittelijoille annettu hetken armoa vaan sama tahti jatkui alusta loppuun. Toivottavasti tämä nyt toisi kadonneen kunnon takaisin ja kesällä olisi mahdollista toteuttaa tav

Syksyllä päätin, että talvella laitetaan jälkiesineiden ilmaisu kuntoon :) Erikoisjäljellä haluan että Hippu ilmaisee esineen maahanmenolla ja silloin sääntöjen mukaan esineen paikka on jalkojen välissä, asento suora eikä koira saa koskea esineeseen. Siispä onkin tehty Hipun kanssa hauskaa treeniä klikkerin avulla ja edistystä on ollut mukava seurata. Aloitetaanpa treeni alusta :) 1. Jätän Hipun paikalle istumaan, nami nyrkkiin piiloon, kyykistyn nyrkki on maassa ja esine käden edessä. Vapautan Hipun ja kun se on maassa esine etujalkojen välissä click ja paljastan nyrkistä palkan. Näin teen vähintään viisi kertaa. 2. Esine on "jäljellä" ja minä jäljen vieressä. Vapautan Hipun ja koska se ei tiedä mitä haluan se tulee hienosti eteeni istumaan -  nou nou Hippu :) Haluaisin olla tekemättä mitään, mutta väkisinkin alkaa hihityttää toisen intensiivinen tuijotus .. "ok, mun on oltava suorempi ja tultava vielä lähemmäs?" Olen ihan hiljaa ja

Ji huu, Lempi aloitti hienosti näyttelyuransa murkkuikäluokassa ollen vaatimattomasti Roppijuniori ollen ROPPI ja saaden ekan SERTTINSÄ.  Onnea paljon Sanna ja pikkuinen lempi-bokseri :) Näyttely oli Kajaanin Kansainvälinen 10.1 ja tuomarina Elena Ruskovaara. Hieno oli arvostelukin "Viehättävä, nuorekas juniori. Erinomaiset mittasuhteet rungossa. Oikea pään profiili, lyhyt kuono. Pienet hampaat. Poskia ei saa tulla lisää. Tarpeeksi kaulaa. Ikään sopiva ylälinja. Terveet, hyvät liikkeet. Riittävän tiiviit etuliikkeet." .. nuorekas juniori .. yllätysylätys :)  pienet hampaat, no pöh..mitähän se sitten lie tarkoittaa ? :) Kaikinpuolin tyytyväinen olen näihin hippusiin, niistä on sekä käyttöön että näyttöön - just niinkuin äidistään :)

Tammikuun toinen ja niin on typerä ilma.  Pimeetä, vettä sataa vaakasuoraan ja tuulee, asteita +4°. Ei minua muuten haittaisi, mutta Homerille on hieman haastavaa tuo katujen liukkaus.  Liukastumisesta johtuva isonmuotoinen säikähdys koettiinkin viikolla, mutta nyt taas Homerilla kaikki hyvin :) Alkuviikosta Homer liukastui, kotona se aristeli kylkeään ei syönyt, oli apaattinen ja vain nukkui. Ei ole todellista.. Voi ei Homer?  Kyyneleet valui valtoimenaan maatessani rakkaan ystäväni vieressä sen pehmeitä poskia silitellen. Olisiko tämä ollut se viimeinen yhteinen lenkki. Oliko tänään meidän viimeinen yhteinen päivä. Soitin ja pyysin omaa turvallista lääkäriämme Johannaa tulla saattamaan Homer matkaan omasta kodistaan, aseman kylmältä lattialta Homer ei lähtisi mihinkään. Tunne oli aivan kauhea ja vaan itketti. Tytötkin olivat omituisia, vuorotellen kävivät Homeria nuuskimassa ja lopulta Hippu kävi sen viereen nukkumaan... Muutaman tunnin levättyään Homer ilmoitti haluavan

Meidän trio ei paukkuja pelkää joten vuosi vaihtui rauhallisesti, kuten aina :) Hippua raketit kyllä kiinnostaisivat Lisa ei korvaansa lotkauta ja Homerhan ei niitä taida kuulla... En tiedä minkälaista olisi elää paukkuaran koiran kanssa ja odottaa typerän tulituksen päättymistä. Kurjaa ja toivottavasti ei tarvitse lukea kovin monesta Uuden Vuoden karkulaisesta. En vaan tajua miksi on niin vaikeata pitää koirat/kissat sisällä ja varmistaa, että siellä myös pysyvät :( Vuosi 2014 oli hyvä. Ihana Homer täytti 14vuotta, kaikki Lisan kaikki pennut on tutkittu, Jack suoritti BH;n ja Hippu FH1;n Tarmo sai varasertin, Lempi oli kaksi kertaa Roppi-pentu ja Rölli kerran..  jee :) Jackilla on lisää kivoja jälkeläisiä, joita on taas mielenkiintoista seurata. Ensimmäiset jälkeläiset Wandoris-kennelistä täyttivätkin jo kaksi vuotta joten nyt jännätään näiden terveystuloksia. Hyvää Uutta Vuotta, saas nähdä mitä vuosi 2015 tuo tullessaan :)